Treenaaminen vammojen ympärillä

Helou!

Muistutetaas jälleen kuinka tärkeetä on eliminoida rasitusvammat treenatessa. Itselläni on aina olleet melko heikot ranteet. Nuorena en aluksi käyttänyt lainkaan rannetukia ja melko pian treenatessani kovaa huomasin ranteiden kipeytyvän. Rannekivut ja niihin syntyvät kulumat estävät kyllä tehokkaasti kovaa treenaamisen ja sitähän me ei haluta. Jos sulla on vahvat ranteet niin ole onnellinen, voin kuitenkin kertoa, että ei tarvita kuin yksi väärä ote tai lipsahdus ja ranne voi joko vaurioitua tai siihen voi syntyä rasitusvamma joka pitkään treenatessa vain pahenee. Nyt kun ne vielä ovat ehjät, olisi hyvä jo enneltaehkäistä, ettei mitään vahinkoa pääse tapahtumaan.

Itselläni on käytössä Gaspin Brach Warrenin 18 tuumaiset rannetuet, jotka ovat kieltämättä rannetukien eliittiä. Erittäin leveät tuet immobilisoi ranteen äärimmäisen hyvin ja pitkät siteet mahdollistavat todella tiukan puristuksen. Paksu tarrapinta pitää kovissakin nostoissa eikä tuet avaudu kesken noston.

Gaspin Branch Warren Wrist Wraps Fitnesstukulta hintaan 19,90e!!! Nopeiten pääset bannerin kautta tukun sivuille!

Sen olen huomannut, että mitä kauemmin sitä käy salilla treenaamassa ja noita treenivuosia kertyy mittariin, sitä enemmän huomaa treenaavansa vammojen ympärillä. Vammat pitkälti määrää mitä siellä salilla voi tehdä. Tiettyjä liikkeitä ei voi tehdä lainkaan, koska paikat eivät yksinkertaisesti kestä. Mulla esim niskantakaapunnerrus on aika lailla sellainen liike, että jos menee pikkasenkin yli 60 kilon, rupee olkapäät paukkumaan. Pystäriä eteen taasen voi tehdä ihan huoletta ja nousta yli sataan kiloon. Rankalainen punnerrus, jota olen rakastanut yli kaiken on melkolailla poissuljettu liike, ojentajat eivät tahdo millään kestää sitä liikettä ja tuppaa repeilemään sitä tehdessä. Liikettä tehdessä syntyy kyllä hurjan kova venytys ojentajaan ja esim oikea oikkari on revennyt lukuisia kertoja siinä. Jokin aika sitten kiskaisin pushdownia tehdessäni kahvan vähän ronskimmin alas ja siinä samalla vasen ojentaja ritsahti. Olenkin sen jälkeen aika varovasti vetänyt kahvan alas aloittaessani  liikkeen.

Viimeaikoina on vaivannut vasemman polvitaipeen sisällä jokin rasitusvamma. Epäilyjä on, että kyseessä olisi Bakerin kysta eli polven nivelpussin takaosan tyrämäinen pullistuma. Vaikee sanoa kyllä kun ei ole lekuriin uskaltautunut ton takia menemään. Sitten vasen olkapää on jostain syystä suuttunut mulle. Varsinkin penkkitreenien jälkeen se on vihoitellut oikein huolella. Selkeää rasituksesta aiheutunutta tulehdusta siellä on. Peinteistä rasitusvammaa eli supraspinatus tendiniittiähän se varmasti on ja vaihtoehtoja on tasan kolme: se paranee kuin ihmeestä, pysyy ennallaan tai ajan kanssa vain pahenee. On niitä ihmeitä ennenkin tapahtunut joten toivotaan, että tuo eka vaihtoehto, eli ihmeparannus  osuu mun kohdalle. 😀

Ei tässä muuta. Tais tulla oikein kunnon tilitys tämän hetken vammoista enkä edes jaksanut käydä läpi niitä kaikkia. Ei kuitenkaan vaivuta synkkyyteen vaan iloitaan elämän pikku kivuuksista, kuten että on perjantai ja viikonloppu edessä. Onko jengillä suunnitelmia viikonlopuksi? Meikäläiset lähtevät chillailee botskille ja syömään buffaan. Sitä odotellessa. Treenit vielä tänään oikein hurjalla kiukulla ja apinan innolla. Sit himaan ja jalat kohti kattoa!

Ei muuta ku hyvää viikonloppua kaikille. Treenatkaa kovaa muistaen oma turvallisuus! 😀