Tieteen kuvalehdestä poimittua.

Nyt kun on tullut syksy ja minulla on menossa massakausi, ajattelin, että jotain massaan liittyvää voisi kirjoittaa blogiini. Törmäsinkin lukiessani uusinta tieteen kuvalehteä (nro13/2006) mursuihin ja voi luoja minkälaisia otuksia ne ovatkaan.

Artikkeli kertoo Koillis-Grönlannissa oleilevista mursulaumoista ja niiden ruokatottumuksista yms. elintavoista, joita ei olla päästy juurikaan kuvaamaan, kuten esim. merenalaista ruokailua.

Mursut ovat mielestäni yhtä kiehtovia kuin virtahevot. Mursu uros painaa noin 1000 kiloa ja on noin neljä metriä pitkä. Maalla mursu näyttää ja onkin kömpelö, mutta veteen päästyään mursun olemus muuttuu lepposasta löhöilijästä taidokkaaksi ja ketteräksi vesipedoksi. Mursujen tiedetään hyökänneen kajakkien ja veneiden kimppuun ja tappaneen useita metsästäjiä. Nuoret mursut ovat arvaamattomia ja ne hyökkäävät salamannopeasti pää koholla ja syösyhampaat edellä. Tunnetaan jopa kertomuksia mursuista, jotka ovat tappaneet syöksyhampaillaan pieniä valaita, jääkarhuja ja miekkavalaita.

Kiehtovinta mursuissa on niiden ruokatottumukset. Mursu sukeltaa merenpohjaan ja tonkii syöksyhampaillaan esiin simpukoita joista se imee viiksiensä ja huuliensa avulla lihat. Mursu hotkii yhden sukelluksen aikana noin 55 simpukkaa. Se kykenee pidättämään hengitystä noin 6-7 minuuttia, joten se tarkoittaa 8-9 simpukkaa minuutissa. Tonnin painoinen mursu syö noin 70 kiloa simpukanlihaa päivässä! Se vastaa noin 4000-6000 simpukkaa. Mursu sukeltaa tauotta 3-9 vuorokautta ennen kuin se nousee maalle ja ottaa parin vuorokauden unet! Aaah siinä vasta elämää. Kuulostaa hyvältä! Siinä loikoillessa mursut sitten muuttavat sen kaiken ravinnon rasvakerrokseksi, traaniksi, josta ne saavat energiaa talvella, vähän niin kuin minä…

Täten siis julistan olevani mursu. Olen mursu tällä hetkellä niin ulkonäöllisesti kuin olemukseltanikin. Verrataan vaikka.–>

Selvä mursu.:)

(Tieteen kuvalehden kuvat: Göran Ehlmé ja Magnus Elander)