Raudan mekka

Astu sisään kipuun ja rääkkiin. Tee itsesi mukavaksi askeesin karussa arjessa. Tätä työn määrää ei voi mitata mittareilla. Tavoitteet asetetaan pitkälle tulevaisuuteen, sillä tämä työ on loputon taival. Fakta on, että se joka pelkää ei pelaa ja se joka pelaa ei pelkää. Kulje siis tämä polku ja astu tähän suohon. Vannon, että vaikka se sattuukin, tuntuu se silti hyvälle.
Tehdään tästä matkasta tapa elää. Tehdään tästä työstä rutiinia. Ota kipu avosylin vastaan ja hyväksy se. Kivun ja säryn kanssa oppii lopulta elämään.
Tervetuloa raudan mekkaan. Täällä on muitakin matkaajia ja kaikilla on omat agendansa. Kukin taistelee omien tavoitteidensa puolesta, kukin sotii kivun yli saadakseen kehitystä. Tervetuloa raudan mekkaan, jossa teräs haisee ja peili kertoo totuuden. Totuus on teoissa ja tuloksissa, eikä muuhun tarvitsekaan keskittyä.
Totuus on teoissa ja usko on sisälläsi. Kahteen asiaan voit tässä maailmassa uskoa. Usko itseesi ja usko rautaan. Rautaan luottaminen kannattaa, sillä rauta ei koskaan valehtele, se ei kuseta eikä puhu selän takana. Uskollinen rauta. Rehellinen teräs.

Kuivaa kätesi, hiero niihin magnesiumia. Ota tiukka ote tangosta ja purista hampaat yhteen. Tästä se lähtee, kuten aina ennenkin. Paska jää taakse, kun ensimmäinen sarja alkaa. Nyt mennään tässä hetkessä. Keskity ja anna lihaksen tehdä työtä. Kontrolloi jokaikistä toistoa, koska SINÄ olet se joka määrää. Rauta voi olla häijyllä päällä ja se voi näpäyttää sinua jos et anna kaikkeas. Sinun itsesi on näytettävä kuka täällä määrää. Kuka täällä vie ja kuka taipuu.
Se olet sinä, jolla on ohjat käsissä. Rauta on se joka vääntyy, taipuu ja nöyrtyy. Rauta on se joka tottelee, kunhan sulla on oikea mentaliteetti tähän. Asennetta on jokaisella meistä, mutta se on tuotava esiin. Raudan mekassa se asenne on päästettävä valloilleen. Asenne on ladattava juuri oikeaan hetkeen. Se on päästettävä irti kuin verikoira ja silloin sinä voitat.
Kuinka sokeita me ollaankaan. Miksi me ei nähdä vain niitä parhaita puolia itsessämme? Peilistä korostuu viat ja kohdat joihin ei olla tyytyväisiä. Eipä sinänsä, tyytyväisyys nimittäin tappaa kehityksen ja sitähän me ei haluta. Me halutaan kasvaa ja kehittyä. Se on matka niin fyysisesti kuin henkisestikin. Se on tapa etsiä itsestään reunat, keino löytää oman kapasiteetin äärirajat.
Joka päivä me haastamme itsemme tähän rääkkiin ja joka päivä me kuljemme nuo askeesin askeleet. Kuin spartalaiset sotilaat, me ei anneta itsellemme edes vaihtoehtoja luovuttamiselle. Se ei  kuulu sanavarastoon.
Astu sisään kipuun ja rääkkiin ja ota kaverisikin mukaan. Mutta varoita sitä, sillä tähän voi jäädä koukkuun. Tää on pahempaa kuin mikään huume, koska vaikka kivun jälkeen tulee hyvä olo, sitä jostain syystä kaipaa kipua pian uudelleen. Raudan mekassa kivun ja säryn merkitys luodaan uudelleen ja se konkretisoi kuka sinä olet ihmisenä. Olet tervetullut tähän maailmaan, syleilen sinua ja toivon, että pääset vielä pitkälle!
Kuva: Simon Paulin
Web: www.simonpaulin.se