Nälkä ei oo mun kaveri!

Moi!
Ja taas nälkä. Just söin ja silti on nälkä. Mikään ei muuttunut. Aivot ei tainnu saada näköjään signaalia vatsalta, et sapuska saapui, ei tartte enää tuntea nälkää. Tais hukkua se signaali jonnekin? Hahahahaa! 😀
Korvien välissähän tää kaikki on. Nälän pitäis olla hyvä juttu. Se tunne kertoo, että elimistö toimii ja energiaa käytetään johonkin. Metaboliikka on käynnissä, rasva palaa ja kulutus on yli kalorisaannin. Silti mä en tykkää yhtään nälän tunteesta. Mä en oo sen kaveri eikä totta tosiaan nälkä ole minun kaverini.
Laskin että 18 työpäivää olis vielä edessä, ennen kuin pääsee fokusoimaan totaalisesti kaiken energiansa tuleviin skaboihin. Vika duunipäivä tais olla 26. elokuuta. Just kelasin miten viimeksi dieetillä tuli hajoiltua iltaisin, kun oli niin hervoton nälkä ja kuinka sitä yritti mennä nukkumaan tosi ajoissa.Jos unen hellään huomaan onnistui pakenemaan, niin pääsi taitavasti eroon mieliteoista. Ongelmana oli vain se, ettei millään tahtonut enää tuossa vaiheessa dieettiä saada unta. Elimistö kävi ylikierroksilla ja sitä oli todella levoton.
Kyllä tässä saa itsensä kanssa taistella joka päivä ja pahin on vielä edessä. Miten tätä samperi soikoon jaksaa vielä lokakuun 11. päivään asti vääntää? Paino pyörii 83-84 kilon paikkeilla. Läskiä on vielä siellä sun täällä, mutta pieniä kiristymisen merkkejä olen näkevinäni kyljissä ja vatsan seutuvilla. Toistan mielessäni: päivä kerrallaan, päivä kerrallaan. Meen käytännössä vain aterialta seuraavalle, sen pidemmälle en pysty ajattelemaan. Jotain vapaapäivää olen mielessäni väläytellyt. Että sitä oikein keittäisi pastaa ja söisi sen tomaattikastikkeella höystettynä. Vähän valkosipulia pilkkoisi siihen sekaan ja maustaisi oreganolla ja chilillä… Katsoisin varmaan uudestaan sen Jiro Dreams of Sushi -dokkarin syödessäni sitä taivaallisen hyvää pastaa…? Mmm-m. Kyllä, se on unelmissani. Se päivä olisi tavattoman hieno.
Tänään tehtiin olkapäitä

Pari minuuttia kuvan ottamisen jälkeen menin takaisin smithiin tekemään pystäriä ja onnistuin aiheuttamaan erittäin kivuliaan krampin tapaisen ”jutun” oikeaan takaolkapäähäni. Aivan törkeä särky joka säteili niin, etten oikeastaan pystynyt kunnolla liikuttaa koko kättä. Töihin ajellessani pelkästään vaihteen vaihtaminen teki tuskaa.
Oon popsinut 75mg voltarenia kipuun, joka tuntuu nyt hieman helpottavan särkyä, mutta siellä se yhä on. Toivotaan, että homma menee ohi ja pystyn huomenna taas jumppaamaan täysillä. Hitsiläinen kun tällaista sattuu. Suoraan sanottuna pelkään koko ajan, että jotain vakavampaa tapahtuu ja kisoista tulee haave vain. Olen panostanut tähän vuoteen oikeastaan ihan kaiken ja tottakai sitä toivoo kaiken onnistuvan täydellisesti.
Eipä tässä muuta #banneriloordi kiittää ja kuittaa. Palataan rakkaat DYYDIT ja kiitos tsempistä sekä kommenteista mitä heittelette tänne! Taistellaan! 😀