Kuvateksti -kilpailun voittaja selvillä!

Heippa!

Viime kuussa järjestin kuvateksti -kisan, jossa piti minun ja Marko Savolaisen puhekuplaan keksiä jotain nasevaa tekstiä. Oikein hauskoja vaihtoehtoja tulikin kivasti ja täytyy sanoa, että jonkin verran oli vaikeaa valita yhtä niistä. Mutta kuten aina, kilpailuissa voi olla vain yksi voittaja.

Tällä kertaa voittajaksi selviytyi Juho Eurajoelta. Hänen hauska tekstinsä hieman upposi syvemmällekin, koska itse näen tämän sosiaalisen median ja old school menon hauskasti törmäävän yhteen. On hashtageja, meemejä, instat, facet, twiitit, jne ja niitä pitäisi kaikkia hyödyntää nykypäivänä, jotta tavoitettaisiin kaikki fanit ja ihmiset. Marko on elänyt ja kisannut jo silloin kivikaudella, kun Suomessakin oli vain yksi Body -alan lehti, BODAUS, missä Supermassakin oli kannessa useita kertoja.

Itse olen taas jo pian 10 vuotta sitten aloittanut bloggaamaan, olen pakkisellakin kirjoitellut omalla nimimerkillä vuodesta 2005, on instaa, facen urheilijaprofiilia, Snapchattia, YouTubekanavaa, Gymlogit, podcastit, ja lukuisat muut projektit. Anyhow, Juho sai hauskasti yhdistymään IMO tämän kaiken kuvatekstillään. Eli onneksi olkoon vaan miehelle.

Olemme jo soitelleekin tässä ja Juho saa siis huikean siistit Monsterin langattomat kuulokkeet sekä omistuskirjoituksella olevan ProBody-lehden. BOOM!!

Tässä tuo kuva!

Itse olen tavallaan aika kateellinen tämän päivän treenareille, sillä se tieto-taito ja informaatio mitä netti on pullollaan, on toisaalta niin helposti saatavilla. Ennen vanhaan oli lähes mahdotonta löytää vastauksia kysymyksilleen. Saleillakin treenaavat isommat pojat vain mutuilivat, ellei sitten sattunut käymään jollain Helsingin Gold’s Gymillä, joka oli pullollaan huipputason kisaajia. Mutta muu Suomi sai kyllä vain arvailla miten treenata oikein.

Kirjallisuuskin on melkoisen rajoittunutta. Nykyään on tutkimuksia ja alan kirjallisuutta niin paljon, että ei oikeastaan tiedä mihin uskoa. Toki tässä tiedon massassa on omakin ongelmansa, sillä on heiman hankalaa sitten taas poimia ne itselleen sopivat asiat. Voidaan siis yhä mennä metsään, jos aletaankin sellaisenaan toteuttamaan jonkun protason kisaajan treeniohjelmaa, joka ei laisinkaan sopisi vasta-alkajalle.

Sitten tullaan siihenkin ongelmaan, mitä nykypäivänä on, eli PT:t, joilla ei oikeasti ole omakohtaista, vuosien kokemusta niin oikein kuin väärin treenaamisesta. On viikonloppukurssien käyneitä ”sertifikaatilla” varustettuja Personal Treinereitä, jotka todellisuudessa ovat kaikkea muuta kuin ammattitaitoisia valmentajia. Vuosien kokemusta ei ikimaailmassa voida oppia yhdessä viikonlopussa saatikka edes pidemmässäkään ajassa. Tällaisilla valmentajilla ei ole vastauksia niihin kysymyksiin, kun asiakas kysyy miksi näin EI saa tehdä, tai mitä silloin tapahtuu jos teenkin näin. Periaatteessa sellainen valmentaja, joka on itse oman tiensä käynyt ja oppinut kantapään kautta, on huomattavasti asiantuntevampi kuin tapaukset, joille on kurssilla opetettu vain se oikeanlainen tapa treenata.

Ravitsemuspuolikin on parasta itse kokea ensin. Miten voidaan asiakkaalle kertoa, mitä hänen tulisi tuntea dieetillä, jos itse ei olla koettu samaa? Jos asiakas sanoo, että nyt olo on tällainen, niin PT joka on itse useat dieetit kokenut, voi kertalaakista sanoa, mistä se johtuu, miksi näin on ja mitä tehdään jatkossa. Oman kokemuksen tuoma tieto on hyvin tärkeää, koska ne tuntemukset tunnetaan ja osataan kertoa onko se normaalia tai ei. En toki vähättele, etteikö koulutus tuo osaamista ennemminkin sanon, että nämä yhdistettynä synnyttää hyviä ja ammattitaitoisia valmentajia.

Itse en tällä hetkellä tee valmennuksia lainkaan. Tosin never say never, eli kunhan oma ura saadaan ehtoopuolelle kilpailujen osalta niin ajatuksena on siirtyä valmmennuspuolelle ja jakaa sitä osaamista ja tietoa niille, jotka sitä arvostaa. Voi tosin olla, etten kisaajia lähde valmentamaan lainkaan, koska mulla on siitä melkoisen huonoja kokemuksia. Bodauksessa ja Fitneksessä on liikaa muuttujia joihin ei aina valmentajakaan voi vaikuttaa, mutta valmentaja on silti vastuussa kisaajan kunnosta teki valmennettava sitten asiat ohjeiden mukaan tai ei. Mikä mielestäni on sellainen juttu, johon en enää vaivaudu lähtemään messiin. Liikaa stressiä.

Mutta aloittelijat, elämäntapamuutosta haluavat ja muuten vaan innokkaat sekä motivoituneet jumppaajat, näitä voisi olla äärimmäisen mielekästä valmentaa. Katsotaan nyt mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 🙂

AINIIN, JA TUO EILINEN POSTAUS OLI TIETYSTI APRILLIPILA!