Kisat lähestyy - Onko kilpailijat valmiina?

Helouu!

Nyt on tulevat viikonloput kaikenlaista jännitystä täynnä. Tän viikon viikonloppuna on Mr. Olympiat. Ensi viikonloppuna skabataan Jyväskylässä, jossa on SM-kisakarsinnat. Sitten vielä siitä parin viikon päästä itse NFE starttaa ja siellä mitellään Suomen lihaksikkaimman miehen tittelistä. Jälleen haikea tunne itselläni, sillä pian en enää ole hallitseva Suomenmestari, Overall -voittaja. Sen tittelin saa itselleen joku muu tällä kertaa. Kuka sen saa, on toistaiseksi arvoitus.

Odotettavissa on kyllä varmasti ihan huikea show Lahdessa. Itse olen myös paikan päällä katsomassa kisoja ja muun ajan hillun Fitnesstukun osastolla niin lauantaina kuin sunnuntainakin.

Toivon, että tänä vuonna nähdään superkireitä ja kovakuntoisia äijiä lavalla. Toivon myös, että esiintymistä ja poseerausta oltaisiin harjoiteltu paljon. Se on erittäin hienoa nähdä, kun jäbät siellä lavalla taidokkaasti poseeraa ja esiintyy.

Lavalla pitää olla taistelija ja pistää show pystyyn.

Tänä vuonna on huikea määrä kilpailijoita ilmoittautunut kisaan. On todella siistiä nähdä, että laji on vielä elossa ja tyypit jaksaa dieetata, kisata ja pitää bodausta elävien kirjoissa lajina, jolla on pitkät perinteet.

Kun on paljon kilpailijoita lavalla, siinä otetaan todella mittaa miehestä. Lineupissa seisominen pitää olla hallittua ja joka sekunti pitää kroppa olla tiukkana, paikoillaan ja kontrollissa. Vertailuja tulee paljon ja pelkkä karsintakierros voi kestää todella pitkään. Siinä näkee heti, kenellä on poseerauskunto kohdillaan ja ketkä hikoilee, puuskuttaa ja hengittää vatsallaan. Jos väsähtää, poset eivät napsahda enää kunnolla ja kontrolli pettää. Tällöin voi näyttää huomattavasti huonommalta kuin siinä vieressä hyvin harjoitellut kaveri vaikka itse oltaisiinkin isompia.

Mulle aikoinaan kävi sellainen tilanne Oslossa, että kisasin huomattavasti isompien kavereiden sarjassa, koska olin vain 71kg ja olin alle 80 kilon sarjassa. Meitä oli 15 kilpailijaa karsintakierroksella ja vertailuja tuli kaiken kaikkiaan viisi kappaletta top-6 ukoille perä jälkeen.

Itse olin luonnollisesti harjoitellut hulluna poseerausta ja poseerauskunto oli hyvä. Kävikin niin, että nämä isommat jantterit alkoivatkin väsähtää jo tokan ja kolmannen vertailun jälkeen, joten mitä pidemmälle karsinnat eteni, sen huonommalta nuo alkoivat näyttää ja minä vain paransin poseerausta. Aloin muutaman kierroksen jälkeen olla paineisempi ja kovempi ja itseasiassa aloin poseerata joka kerta vain paremmin.

Pääsin finaaliin, vedin eeppisen vaparin Kill Bill -soundtrackista otetulla biisillä Battle Without Honor ja voitin nuo kisat. Uskon vakaasti siihen, että päihitin nuo isommat tyypit vain poseeraamalla paremmin. Hyvä esimerkki siitä, että poseeraaminen ja sen harjoittelu on äärimmäisen tärkeää bodauksessa.

Valitettavasti Oslo GP:stä ei ole enää vaparia saatavilla (M. Siren poistanut sen kanavaltaan), mutta tässä viikko Oslon jälkeen Helsinki GP:stä sama esitys, tosin alku puuttuu.

Sitä voi taidokkaasti poseeraamalla saada itsensä näyttämään 10 kiloa isommalta tai huonosti poseeraamalla 10 kiloa pienemmältä.

Pidetään nyt peukkuja, että näemme kautta-aikain hienoimman shown Lahdessa. Ainakin jännitystä piisaa, kun on niin paljon kisaajia. Raskas sarja kutkuttaa, siellä on sen verran kovia nimiä samaan aikaan lavoilla. Ai ai ai… Melkein harmittaa, etten itse ole tänä vuonna lavoilla. Melkein. 🙂

Palataan!