Yhä täällä

Terve.

Influennsa taitettu ja elossa ollaan. Sitkeä se oli ja yhä on yskää ja nuhaa. Onneksi on kuitenkin terveempi olo ja aioin mennä tänään vähän haistelemaan salin ilmapiiriä. Viikonloppu meni kaverin synttäreillä ja sunnuntain kauhuelokuvilla. Katottiin Paranormal Activity ja Masters of Horrorin Imprint. PA oli ihan jännä ja käsikameralla kuvattu elokuva oli saatu oikein autenttisen oloiseksi. En kuitenkaan millään päässyt elokuvan pelkotunnelmaan mukaan. Elokuva alkoi hieman toistaa itseään näissä yöllisissä tapahtumissa. Ihan ovelasti kaikki oli toteutettu ja paranormaalit aktiviteetit lisääntyivät hienosti pikku hiljaa. Hieno tehokeino oli ajan nopeuttaminen, joka sai parissa kohtaa väristyksiä aikaiseksi. Katsottava, mutta ei mitänkään järin pelottava. Loppu oli sitten ihan tylsä ja jätti hölmön maun suuhun ns. loppuiko se jo?

Imprint sai kehuja pakkiksella ja pakkohan se oli katsoa, mutta mikä pettymyt. Kehujen perusteella luulin elokuvan olevan psykologinen ja ahdistava, mutta ei. Kaikenlaista kidutusta siinä oli ja kovaa yritystä aiheuttaa yökötystä katsojalle, kuitenkaan erityisemmin onnistumatta. Hieman jopa koomista sävyä elokuvaan tuli, kun pääosan hahmon pään sisältä kurkkasi sisko ja inisevällä äänellä huusi ”tapa se”! Siinäkö oli leffan yllätys ja huipennus? Laimeaa.

Paranormal Activity: 3/5

Imprint: 1,5/5