Urheilua vai ei?

Moro!

Välillä aina nostetaan esiin tää iänikuinen pohdinta mikä laji täyttää urheilemisen kriteerit. Mikä on urheilua ja mikä ei? Toisten mielestä bodaus ei ole urheilua, koska siinä ei kilpailutilanteessa edes juurikaan suoriteta mitään urheilullista toimenpidettä. Totta. Bodaus ei kilpailutilanteessa ole suorittamista (jos nyt ei sitä lavalla pullistelua oteta mukaan) vaan suorittaminen ollaan metkasti tehty ennen kisaamista. Vain se työn tulos näytetään lavalla ja ns. jälkikäteen arvostellaan lopputulos.

Joku on sitä mieltä, että esimerkiksi golf ei ole urheilemista, eihän siinä edes tuu välttämättä hiki, jos ajellaan golf autolla radalta toiselle. Pallon lyöminen ja puttailu vaatii erilaista osaamista. Vähän kuten vaikka skeet ammunta, joka on ollut olympialajina jo vuodesta 1968. Eihän siinäkään ole fyysisellä yleiskunnolla juurikaan merkitystä, mutta silti on urheilulajina ja jopa olympiassa asti.

Mitkä kriteerit sitten pitäisi olla, että jotain lajia voidaan kutsua urheilulajiksi?

Onko hiki ja hengästyminen niitä kriteereijä? Hiki voi tulla ihan syödessäkin. Huonokuntoinen ihminen itseasiassa hengästyy ihan vaikka kävelemällä rappuset ylös. Tarkoitan tällä vain, että näitä kriteerejä ei voi suoranaisesti sellaisenaan listata.

Pitääkö urheilijan näyttää atleettiselta, että sitä voi kutsua urheilijaksi? Kamppailulajeissa yleensä ottelijat ovat hyvinkin atleettisia. Mitäs sitten vaikka sumopainijat? Sumopaini on mitä suuremmassa määrin kamppailulaji ja täten myös urheilua aivan kuin nyrkkeily. Painijat eivät vaan järin näytä atleettisilta. Eli edes ulkonäkö ei voi määritellä kuka on urheilija tai mikä on urheilua. Eikö niin?

On yksilölajeja, jotka vaativat tarkkuutta, keskittymistä. Toiset vaativat valtavaa kestävyyttä, kuntoa, nopeutta, voimaa, jne jne. Sitten on joukkuelajeja, joissa joukkueena saavutetaan paras mahdollinen tulos. Siinä yksilö ei suoranaisesti ole tärkeä vaan koko joukkueen toiminta yhdessä ratkaisee. No entäs ne pelaajat, jotka ovat ovat varamiehinä? Nehän vain roikkuu mukana eivätkä suoranaisesti tuo mitään kontribuutiota joukkueelle? Itse olen sitä mieltä, että jokainen joukkueen jäsen, vaikka sitten varamies, rakentavat sen joukkueen ja yhteishengen. Harjoituksissa tarvitaan jokaista pelaajaa, niin varaäijiäkin, ja kaikkien on oltava kykeneviä missä tahansa tilanteessa ottamaan vastuu peleistä osana joukkuetta.

Entäs moottoriurheilu?

Voiko noita kahta edes lausua samassa sanassa: moottori ja urheilu? Kyllä voi. Käy ihmeessä kokeilemassa vaikka kartinkia. Voin luvata, että 15 minuuttia radalla pistää forkut hapoille ja hien pintaan. Kyllä moottoriurheilukin on urheilua vaikkakin välineet, joilla kuljetaan ovat kovin erilaiset kuin muissa lajeissa.

Itse näen asian niin, että jokainen harrastus itsessään on urheilua, kun siitä saa itselleen hyvän mielen ja olon. Eikä urheileminen ole aina niinkään terveellistä, varsinkin, kun mennään kilpatasolle. On lajeja, joissa kilpailijat lopettaessaan ovat täysin fyysisesti romuina. Nyrkkeilijät pistävät oman päänsä ja aivot koville, kun ottavat vastaan iskuja. Jenkkifutis on yksi vammauttavimmista joukkuelajeista ja varmasti prosentuaalisesti hyvin suuri osa lopettaa lajin jollain tapaa vammautuneena.

Fyysiset lajit ovat aina tavallaan vaarallisia ja loukkaantumisia voi syntyä hyvinkin helposti. Urheilija pistää tietysti aina kaikkensa likoon oman lajinsa puolesta menestyäkseen ja saavuttaakseen omat unelmansa.

Vaati laji sitten fyysisyyttä tai henkistä kanttia, mielestäni kaikki lajit ovat omalla tavallaan urheilemista. On hirveän hankalaa lähteä vertailemaan jotain curlinkia esimerkiksi jääkiekkoon vaikka molemmat joukkuelajit käydäänkin jäällä. Toisessa tarvitaan tarkkuutta, malttia, keskittymistä ja joukkueen yhteistä toimivuutta, kun toisessa noiden edellämainittujen lisäksi tarvitaan kovaa fyysistä kuntoa ja luistelutaitoa, puhumattakaan kiekonhallinnasta yms yms.

Emme voi sanoa ulkonäön olevan kriteerinä mikä on urheilua, emme voi väittää että hien erittyminen tai hengästyminen olisi niitä määreitä, jotta laji olisi urheilua. Oikeastaan näitä lajeja ei yksinkertaisesti voida millään vertailla toisiinsa, koska jokainen laji on niin erilainen ja vaatii niin erilaisia ominaisuuksia ihmiseltä.

Itse en kehtaisi väittää yhden lajin olevan enemmän urheilua kuin toisen. Kaikki lajit ovat omalla tavallaan urheilua, kunhan, kuten jo sanoin, siitä saa itselleen jotain mielihyvää.

BOOM!!

Epilogi.

Bodaus on kans urheilua, ne jotka väittävät toisin saavat palaa helvetin ikuisessa tulessa Haadeen alimmalla tasolla Tartaroksessa! 😀 Bodaus on kuin eräänlainen jumalainen näytelmä ihmisen ikuisesta halusta kehittyä ylväämmäksi, kasvaa ja rakentaa itsensä paremmaksi, niin fyysisesti kuin henkisesti. 😀

• Kehoni on temppelini.
• Sen on oltava vahva ja kestävä, jottei se kaadu tai murene myrskyssä.
• Rakennan temppelini ylvääksi.
• Rakennan pilarit marmorista ja lattian graniittista.
• Sen perusta on hakattu kallioon.
• Oi Jumalat, katsokaa minua ja ihailkaa temppeliäni!
• Tulkoon myrsky, tulkoon sade/
• Temppelini ei kaadu, se ei vavise.
• Itse rakennat oman temppelisi/
• Itse sen kannat
• Olkoon se siis vahva ja kaiken kestävä/
• Ja seisköön se ikuisesti ylväänä!

-Mika