Tunnen kipua, olenko siis elossa?

Moi

Jälleen pientä ajatuksen virtaa kehiin…

Kipujen kanssa eläminen

Sanoivat aikanaan, että urheile, niin pysyt terveenä.  Jep jep, miten se menikään, ”urheilija ei tervettä päivää näe”? Olis varmaan pitänyt urheilla sillai ihan vaan kevyesti. Ns. liikkua vaan. Oon huomannut, että jos et mitään tee, niin et myöskään pasko paikkojasi. Tietty liikunta on hyvästä, kunhan tajuaa olla liikkumasta liikaa, ainakaan kilpatasolla.

Olen funtsinut, että miltähän jonkun vähemmän kipuun tottuneen tuntuisi siirtyä meikäläisen kehoon? Saattaisi tulla melkoisena yllätyksenä miten paljon joka paikkaan sattuu ja kolottaa. Viime yönä alaselkä särki. Sängystä ei meinannut päästä ylös vessaan. Sitä köpötteli pikku askelin, kuin vanha vaari selkäänsä pitäen ja suunnisti pöntölle.

Aamulla herätessä niskat jumittaa, selkä jumittaa. Polviin sattuu kun yrittää painoaan laskea jalkojen varaan. Takareisi kinnaa pahasti, olkapää rutisee ja kampeaa pois paikoiltaan jos vähänkin väärään asentoon erehtyy kääntämään kättä.

Näiden lisäksi pitää huomioida, että useimmiten vielä toissapäivän treenattu lihas/lihasryhmä tuottaa DOMSseja ja omalta osaltaan tuikkaa bensaa liekkeihin.

Ibuprofeiinia

Joskus kivut vaativat särkylääkkeitä. Aina ei vaan viitsisi syödä joka kremppaan ja kolotukseen kipua poistavia lääkkeitä. Jatkuva buranan rouhiminen tuskin on kauhean terveellistäkään. Mutta niitäkin hetkiä tulee, kun kipu yltyy eikä sitä vain jaksa.

Tunnen kipua, siis elän!

Tai ainakin tiedän, että olen elossa. Se annanko kivulle vallan vai taistelenko sitä vastaan, on ihan korvien välinen juttu. Joku toinen saattaa luovuttaa, mutta minä en.

Joku kysyi, että mitä tekisit, jos et voisi enää treenata. Mitä mä tekisin? Miten sellaiseen tilanteeseen voi edes joutua, ettei sitä voisi enää treenata? Jos multa hakattais jalat irti, niin treenaisin sit vain yläkroppaa. Jos mulla ei olisi käsiä, niin silloin tehtäis jalkoja. Niin kauan, kun mulla pysyy painot käsissä mä tulen niitä nostelemaan.

Kipu rajoittaa ja se estää tiettyjä asioita, mutta silloin tehdäänkin sellaisia juttuja mitä vielä pystytään tehdä. Ei tekosyitä eikä itkua, etteikö jaksa tai ei voi enää mennä salille. Sinne mennään satoi tai paistoi. Sinne mennään vaikka olis -30 astetta pakkasta tai helvetin kova helle. Asenne ratkaisee.

Attitude

Pistä mieli oikeaan moodiin ja painu treenaamaan. Jos sitä on tälle tielle lähtenyt niin tällä tiellä pysytään. Tää on tapa elää ja tää on pyhä uskonto, jota nöyrästi kunnioitetaan. Jokainen, joka tätä tekee, saa kunnioitukseni. Aivan sama miltä näytät, olit sitten pitkä tai laiha, lyhyt taikka paksu. Jokainen tähän lähtenyt on ansainnut paikkansa.

Salin rauta tuoksuu jokaiselle samalta. Se kutsuu meitä kaikkia tarttumaan niihin kylmiin hantteleihin ja nöyrtymään raudan edessä. Koska sen se malmi tekee, liha nöyrtyy, mutta samalla se vahvistuu. Läski muuttuu lihaksi ja velttous tapetaan rankaisemalla kehoa kylmän teräksen turvin.

#thisisbodybuilding