Treeniajattelua...

Tervehdys Bodikansa!

Uusi viikko alkanut. Monilla aikanen herätys ja duuniin meno. Viikonlopun jäljiltä saattaa parit pikkujouluglögitkin vielä etäisesti maistua suussa, onhan tämä aika juuri sitä pikkujoulusesonkia pullollaan. Itselläni viikko alkaa mukavasti parilla vapaapäivällä. Viikonloppu meni duunissa eli piggujoulubileet oli meikän osalta vähissä.

Lauantaina käväisin heittämässä etureisitreenit. Kyykkäilin pitkästä aikaa aavistuksen isommilla malmeilla takakyykkendaalia (6x160kg). Tuo takareisihän taannoin ritsahti syväkyykyssä ja oikean reiden lonkan koukistajan alla oleva lihas repesi kolmeen otteeseen eri treeneissä peräkkäin. Jouduin siis muuttamaan treenityyliä jalkojen osalta täysin. Siirryin hyvin eristäviin liikkeisiin ja jaoin reidet kahteen osaan. Otin myös esiväsytykset mukaan.

Niillä ollaan nyt menty kuukausitolkulla ja lauantaina tosiaan pitkästä aikaa hyvin varovasti kyykkäilin ilman esiväsytystä, lähinnä kokeilumielessä. Pientä kuumotustahan se aina synnyttää, kun vammautumisten jälkeen yritetään palata takaisin niihin liikkeisiin, joissa vammat ovat syntyneet. Homma on lähinnä psyykkistä ja vaikka lihas olisikin toipunut mieli ei välttämättä ole.

Nyt on kovasti muodissa treenata pelkästään erikoistekniikoilla ja äärimmäisen kovalla intensiteetillä. Itselläni moinen ei istu ihan omaan treenifilosofiaan. Se että funktiona on pitää järjetöntä vauhtia yllä, taukojen ollessä äärimmäisen lyhyitä, ei omasta mielestäni (jatkuvasti näin tehtynä) tue optimaalisinta mahdollista kehitystä. Toki nyt ei pidä sekottaa tätä ettenkö suosisi monipuolista treenaamista. Monipuolisuus on kaiken aa ja oo, mutta tuloksia syntyy muillakin metodeilla.

Olen yli 22 vuoden aikana treenannut kieltämättä vaikka minkälaisilla systeemeillä. Vuosia sitten treenasin jalkoja pitkälti korkealla intensiteetillä ja lyhyillä tauoilla. Lihasmassaa toki tuli, mutta tuliko sitä paremmin verraten jos intensiteetti olisi ollut matalampi? En usko. Erittäin kova intensiteetti lähinnä ajaa keuhkot vain koville. Saman voisi tehdä juoksumatollakin. Minulla esim järjetön intensiteetti jalkatreeneissä aiheuttaa pahoinvointia, välitöntä päänsärkyä, hengitysteiden supistumista, jne. Saanko lihaksen tuhottua, saan kyllä, mutta saisin sen muillakin tavoin.

Lauantaina esim kyykkäsin ilman korkeaa intensiteettiä (tauot noin 4 minuuttia isommissa raudoissa). Prässiä tein 6 sarjaa hieman lyhentäen taukoja eli 3-4 minuuttia. Apuliikkeissä, pääliikkeiden jälkeen, otin vasta mukaan erikoistekniikoita. Reiden ojennuksia tein rest pausella kaiken kaikkiaan 150 toistoa. Vaakaprässissä käytin pudotussettejä. Missään vaiheessa keuhkot eivät repeilleet eikä veri maistunut suussa. Älä kuitenkaan luule, että se oli mukavuusalueella heilumista ja reisien läpsyttelyä. Epämiellyttävää tunnetta oli koko ajan ja jokainen sarja teki kipeää. Vauhti ei kuitenkaan ollut tyyliin ”crossfittan”. Hampaat eivät lohkeilleet eikä ikenistä tihkunut verta.

Mun perusjalkatreenini on ennen lauantaita koostunut esiväsytykseen painottavasta trreenaamisesta. Eli kun reiden ojentajia esim olen tehnyt omana päivänäni, olen väsyttänyt etureisiä voimakkaasti jopa yli 200 toiston voimin reiden ojennuksissa. Kipu rest pause-tekniikalla on järjetön. Pumppi on reisiä jäykistävä ja hillitön. Mutta vain tällä tavalla olen pystynyt varmistamaan, etten tee liian isoilla raudoilla kapeaa kyykkyä tai muita pääliikkeitä. Liikeratoja olen myös lyhentänyt, mutta olen samalla keskittynyt itse liikkeisiin paljon huolellisemmin.

Joka kerta olen saanut jalkani niin uskomattoman kipeiksi, että palautuminenkin on kestänyt useita päiviä. Yhä aion vaihdella ja käyttää eri metodeita jalkatreeneissä, eli monipuolisuutta pidän aina mukana tietyissä määrin ja tiettyjen lihasryhmien kohdalla. Jalkojen osalta esim olen huomannut useiden liikkeiden toimivan paremmin yhden treenin sisällä, kuin esim selkätreeneissä, joissa päinvastoin saatan tehdä jopa vain YHDEN tai kaksi liikettä per treeni. Toki jälleen, tämä yksi tai nämä kaksi liikettä tehdään todella kovaa ja jälkikin on sen mukaista.

Kehitystä on siis tullut, vaikken itse sitä halua koskaan erikseen huudella. Teen työtä kehityksen eteen koko ajan ja treenaan tavoilla, jotka itse olen huomannut tehoavan parhaiten. Sekoitan tarvittaessa pakkaa ja muutan rytmiä juuri sen verran, että liikkeet menevät aina lihaksella ei taidokkaasti hiotulla tekniikalla. Se tyyli kasvattaa lihasta.

Se mikä on tullut ajan kanssa huomattua, treenaamiseen ei ole mitään täysin kattavaa universaalia ehtoa tai sääntöä. Vaikka olemmekin samaa ihmisolentoa kaikki, olemme kuitenkin sen verran erilaisia varsinkin treenaamisen ja lihaksen kehityksen kannalta, että se mikä yhdellä toimii, toisella ei toimikaan. Vain kokeilemalla ajan kanssa selviää mikä kenellekin on se paras tapa ja optimaalisin tyyli kehittyä.

Paino aamulla 88kg ja illalla 90+ 

Kiva aamulla herätä vatsa litteänä ja kroppa paineisena, kun vanha bodareitten sananlasku, uni on paras diureetti, on tehnyt yöllä tekojaan. Toki se litteys vatsan osalta katoaa heti ensimmäisen tuhdin aamupalan myötä, mutta eipä nyt tässä offikunnossa tarvitsekaan lavoille kiivetä. Tavoitteet ovat yhä SM-kisoissa ja niistä eteenpäin kansainvälisissä. Se milloin, on vielä täysin auki. Omalta kohdaltani haluan, että olen itse täysin tyytyväinen kehitykseen ja siihen, että sitä myös tulee. Isompi ja kovempi Nyyssölä lavalla on välitön ehto, jos ja kun nousen lavalle.

Sillä ei ole mitään merkitystä mikä on painoluokka. Se voi olla alle 80kg tai se voi olla alle 90kg. Minulle on sinänsä ihan sama, kunhan tiedän olevani kunnossa ja kasvanut SELKEÄSTI viime kisoista. Joka kerta kun olen lavalle noussut, olen ollut aina kovempi ja kehittyneempi, jopa viimeksi 2012 vaikka moni kovasti epäilikin, etten ikinä enää nouse lavoille. Tauokoa oli tullut yli viisi vuotta ja silti nousin koska uskoin itseeni. Siihen onneksi uskoi pari muutakin ihmistä. 🙂

Kolme ylintä kuvaa: © Tomi Takamaa

Alin kuva stillshot Gymlog-videosta, copyright by Team M&M.

Nyt keskityn vain ja ainoastaan treenaamiseen ja syömiseen. Se kumpi on rankempaa vaihtelee päivittäin. Välillä on tuskaista mennä salille, kun kroppa haluaisi levätä. Joinain kiireisinä päivänä on hankalaa ehtiä syöfä kaikkia safkoja mitä on suunnitellut syövänsä. Välillä kokee kehittyvänsä pelkästään yhden treenin jälkeen ja toisena päivänä katsoo peilistä masentunut ja tyhjä minä, joka tuntuu menneensä takapakkia kuukausitolkulla. Henkistä taistelua kaikki tyynni ja hitonmoista kärsivällisyyttä tämä vaatii. Mielialat vaihtelevat ”hiton hyvistä” -hetkistä ”hanskat naulaan” -hetkiin, kun kasvaminen ja kehittyminen on pelkkää slow motionia.

Positiivista tässä on tietty kaikki oheistoiminta mitä on siunaantunut meikäläiselle. Blogin ylläpitäminen on ihan parasta. Tänne saa purkaa tuntojaan ja parasta antia on palaute ja kannustus mitä olen aina saanut teiltä uskollisilta seuraajilta. Kommentoinnit ja kysymykset, vaikka välillä tuleekin niitä samoja kyssäreitä, ovat kivaa vaihtelua arjen keskellä. On hienoa saada olla jonkinasteisena motivaattorina muillekin. Kiitos kuuluu siis kaikille lukijoilleni.

Banneriskaba esim on oma tapani antaa jotain kiitosta teillekin takaisin. Nyt vuoden vaihteeseen asti voi osallistua kisaan ja voittaja löytyy ensi vuoden ekana päivänä, joka sitten pääsee meikäläisen rääkkiin ja minun tarjoamalle sapuskalle treenin jälkeen. Loistavasti on osallistuttu kisaan ja jälleen kerran on sanottava, että pieninkin summa voi olla se suurin, sillä kukaan ei tiedä tämänhetkistä kärkisijaa.

Myös Team M&M jatkaa valtavan suosittua saagaa Gymlogeissa. Katsojia on kertynyt yli 3,5 miljoonaa Teamin videoille. Jaksoja on tähän asti tehty 48 kappaletta 2011 heinäkuusta lähtien. Videoille on siis ollut suuri kysyntä ja opetusmateriaalina nämä ovat olleet monille kullan arvoisia. Saanen muistuttaa, ettei tämän tyyppisiä ohjeistavia (sekä huumoripitoisia) videoita suomeksi ole kukaan aiemmin tehnytkään. On siis ilo ja ylpeys saada olla Miken kanssa se ensimmäinen ”tiimi”, joka tällaisen kokonaisuuden on ilmaiseksi nettiin tuottanut!

Eipä muuta tähän enempää, tässä tulikin jo melkoisen paljon höpinää näin viikon alkuun. Kiitos ja kumarrus! Nyt syömään… 😉