Taistele silloinkin, kun ei tee mieli

Hello!
Jaahas jaahas, se on jälleen perjantai. Viikko pulkassa ja viikonloppua viettelemään. Ilmakin kaunis kuin morsian, tosin huomiseksi luvattu sateita. Näin se menee.
Käväisin vaihtelun vuoksi meijerillä heittelemässä olkajumppia. Pakkiksella kyseltiin, että mitä liikkeitä tein, joten laitetaan nyt tännekin sama vastaus:

• takaolkia koneessa 5-6srj 20tst
• hammerpystäriä 5-6srj 15+15 mek pud. (40kg per puoli)
• arnold press & viparit 15+15 superina 14-24kg 2kg korotuksin
• vipareita randomista 4srj 15tst 10-16kg
• viparikone yhdellä käd. 5srj 15-20tst

Törmäs siellä tuttuihinkin

Paino keikkunut nyt tasaiseen siellä 85 kilon paikkeilla. Viime dieetillä se pyöri siellä 80-81kg hujakoilla. Hiilaria en ole syönyt ku sen reilun sata grammaa, jos sitäkään per päivä. Nälkä ei ole ollut, ku ehkä iltaisin. Treenitehot ovat melkoisesti pudonneet. Kyllä sitä siis jaksaa painaa, mutta paukut loppuu nopeammin kuin normaalisti hiilarihöyryissä. Lihaspaineita ei kauheesti ole. Pumppi tulee joo, muttei sellaista kunnon ihoa repivää painetta.
Monet jumpat on menty läpi puhtaasti rutiinilla. Tehnyt just ne pakolliset liikkeet, ei enempää. Välillä saa ihan tosissaan taistella, kun väsyttää eikä jaksais painaa sata lasissa. Just sellaisia aallonpohjia, jotka kysyy mielenlujuutta. Nekin treenit on vaan pakko tehdä ja viedä kroppa sinne sietokyvyn rajoille.
Usein sitä käy läpi sellaisen dialogin itsensä kanssa, että hitto onko mun pakko tehdä tää treeni? Sit vilkaisu peiliin, jonka jälkeen kysyn itseltäni, olenko tyytyväinen. Vastaus on aina, en ole. Treenaa nyt ***tanan laiskimus. No pain no gain.
Kyllä se hajottaa, kun törkeen väsyneenä menee salille ja tietää, että vuorossa on jälleen se kova treeni, jossa on pakko liikutella isoa malmia. Tietää jo etukäteen, että treenistä on tulossa kaikkea muuta kuin ”a nice walk in the park”, suomeksi: lallatelua ja raajojen läpsyttelyä.
Silloin on kyllä tyytyväinen, kun saa huonosta alusta huolimatta hyvän treenin aikaseksi. Saa vietyä lihaksen sinne äärirajoille ja pumpin aikaseksi. Saa liikkeet osumaan oikeisiin kohtiin ja sarjat tuottaa oikeanlaista kipua oikeissa paikoissa. Parasta on juuri sellainen treeni, että olet ikään kuin mennyt sen kivun yli ja väsymys on jäänyt hyvien sarjojen taakse piiloon. Voit alkaa jo makustella jäljellä olevia settejä ja keskittyä tuhoamaan kohdelihaksen.
Pitkä on vielä tie kohti syksyn kisoja ja monasti alku ja keskivaihe on ne tuskaisimmat osuudet. Loppua kohden helpottaa ja on eräänlaisessa zonessa. Mennään päivä kerrallaan täydellä omistautumisella.