Silvaa, ruokaa ja ajatuksia omasta tulevaisuudesta

Terve!

VARO, UFC 162-SPOILERS!!

Tuli sitten katsottua UFC 162

Silva VS Weidman oli ennakkoon Silvalle kuin läpihuutomatsi ja monien huulilla pyöri jo superottelu Silva versus Jon Jones. Kaksi ”pound for pound” voittamatonta eri painoluokan mestaria olisi tässä superottelussa kohdanneet. Weidman oli vain suupala Silvalle ja välttämätön ottelu, jotta oltaisiin Dana White ja muut promoottorit saatu supermatsin taakse.

Dana White kuitenkin moneen kertaan oli sanonut, että Silvan nyt vain kannattaisi keskittyä Weidmania vastaan käytävään otteluun eikä toimittajien tai muiden sovi lähteä etukäteen miettimään tulevia matseja ennen kuin Weidman olisi kaadettu.

Matsin piti olla Silvalle niin helppo. Greatest of All Time -mestarilla piti olla 21 eri tapaa lopettaa ottelu, mutta mitä sitten kävikään? Pelleily ja vastustajan aliarvioiminen kostautui pahimmalla mahdollisella tavalla. Weidman tyrmäsi Silvan toisessa erässä ja GOAT oli kaadettu.

Naurettavinta tässä oli se, että Silvalla todellisuudessa olisi kapasiteettia voittaa Weidman tai kenet tahansa keskisarjassa, mutta pelleily kehässä lopetti ennätysmäisen voittoputken noloimmalla mahdollisella tavalla. Weidman onnistui viemään Silvan ekan erän alkumetreillä mattoon ja sai kivasti annettu pommia Silvalle, joka ilmiselvästi turhautti Silvan. Silva pääsi lopulta erän puolivaiheissa ylös ja aloitti kuuluisan vastustajan psyykkauksen. Kädet alhaalla ja ”come on” -huudoilla Silva pyrki saamaan Weidmanin pakan sekaisin.

Toinen erä jatkui samalla tyylillä. Ilman minkäänlaista vastustajan kunnioittamista roikotti Silva käsiään alhaalla ja elekielellä näytti, ettei Weidmanin lyönnit tunnu missään. Silva oletti olevansa niin nopea pään liikkeissään, ettei Weidman pääsisi tarpeeksi lähelle iskemään. Kourallinen hassua esittämistä ja ripaus ylimielisyyttä mukaan niin soppa oli valmis. Weidman ryhtyi jälleen yhden leikkimielisen esittämisen päätteeksi pommittamaan Silvaa ja kas vain, vasemmalta tuleva pommi jäi huomaamatta. Isku suoraan leukaan ja game over. Silvan silmät pyörähtivät päässä ja mies oli bahamalla perheensä kanssa lomalla.

Metkaa kuinka niin moni piti aikaa Silvan pahimpana vastustajana, allekirjoittanut mukaan lukien, mutta se mikä Silvan sai kiinni ei ollutkaan aika vaan ylimielisyys. Ylimielisyys ja vastustajan aliarvioiminen.

VARO, UFC 162-SPOILERS!!

Safkaa kesällä.

Oon nyt syönyt niin paljon kuin vain pystyn. Enkä mä kovinkaan paljoa pysty syömään. Protskupainotteisesti oon kiskonut sapuskaa, koska näin kuumalla kesällä se hiilari vetää niin ähkyyn ja hiki lentää kuin astuvalla sonnilla! LOL 😀

Oon poroa syönyt päivän aikana sellaisen 600 grammaa. Hiukan perunamuusia siihen kylkeen ja puolukoita tuomaan sellaista tunnetta mukaan. Maitorahkaa menee, kun se on mukavan raikasta ja viileetä. Sitten ihan törkeen hyvää herkkua on noi Vatajan Ribsit! Uuni 180 asteeseeen, ribsit pellille ja uuniin 20 minuutiksi. Toi ”Original” maku eli BBQ on kyllä sellainen herkkumaku että sitä huomaa puoli tuntia syömisen jälkeen vielä nuolevansa sormenpäitä.

On niin makoisaa, että!

Treenit kulkee ja hiki lentää salilla. Meijerillä on massiviset ilmastointilaitteet kolmessa kohtaa salia ja useita hyrriä viilentämässä ilmaa. Siltikin riittää, että astuu salin ovesta sisään niin jo lentää hiki. Eipä tarvitse paljoakaan lämmitellä, kun kroppa on jo hiestä märkä. Treenaaminen on kieltämättä aavistuksen tuskaisempaa ku jengi hikoilee luoteja ja tukka on ku suihkusta tulleella.

Paino keikkuu yhä siinä 87 paikkeilla. Aamupaino siis. Kaverit ovat kehoittaneet mua, että rupeisin vain syömään pizzaa ja hamppareita niin saisin lisää massaa ja siinä samalla lihastakin. Mä en jotenkin vaan osaa siirtyä sellaiselle sikabulkille. Kyllä mä tiedän, että sellainen lopulta saisi mun massan nousemaan ja sehän tietysti korreloisi isompiin treenipainoihin, joka lopulta johtaisi siihen, että sitä lihasmassaakin syntyisi siellä laardin alla.

Toki lihas kasvaa timmimmässäkin kehossa. Se on nähty monasti, että  voit olla tiukempikin ja samalla treenaat todella kovaa saaden uutta pihviä luiden ympärille. Etuina siinä on, että se saatu lihasmassa näkyy heti ja kehitys on selkeämpää. Massamaken on vaikeampi nähdä laardin alta onko uutta lihaa tullut.

Mitään muuta strategista toimenpidettä en nyt osaa tehdä kuin treenata vaan niin maan perkeleen kovaa. Olen lisännyt treenikertoja ja pyrin ottamaan tiettyjä heikompia lihasryhmiä parikin kertaa viikkoon.

Tuossa joku kyseli, että miten olen saanut kuluneena vuotena niin paljon kehitystä verraten aikaisempiin vuosiin? Ensinnäkin, olen treenannut nyt paljon ahkerammin. Viime vuoden kisojen jälkeen jatkoin hyvin ripeästi siitä mihin jäätiin ja pidin treenitahdin korkealla. Myös olen syönyt paljon puhtaammin ja enemmän kuin aiempien kisojen jälkeen. Sitä usein kisojen jälkimainingeissa vähän himmailemaan treeneissä. Ryhdytään offilla syömään mitä sattuu ja verkkaistetaan treenitahtia.

Kuntokin, kun lössähtää melko nopeasti kisojen jälkeen niin sekin omalta osaltaan ehkä saa kilpailijan vähän alakuloiseksi ja vähemmän innostuneeksi koviin treeneihin.

Itselläni viime vuoden menestyksen jälkeen jäi niin herkullinen maku suuhun, varsinkin, kun minulle annettiin vielä mahdollisuus osallistua Arnold Amateurssiin (jonka kiireiltäni jouduin passaamaan). Ehkä suurimpia syitä siihen, että olen jaksanut viime kisojenkin jälkeen painaa ihan täysillä läpi talven ja kevään ja yrittää kehittyä on se, että minulla on yhä tavoitteita. Tähtäimet ovat vielä olemassa tuolla kansainvälisillä lavoilla. Nyt vain on painettava kaksin käsin töitä ja saatava sitä lihasmassaa lisää, jotta olen itse tyytyväinen ja luottavainen siihen pakettiin jolla voisi ehkä menestyäkin euroopassa. Jos itse en usko menestykseen en todellakaan lähde seisomaan ja ”sijoittumaan” mihinkään kisaan!