Penkkaaminen - Uskon asia vai X-tekijä?

Tervehdys!

Eilen tehtiin rintaa. Perustreeniä oli tiedossa penkin, vinopenan ja pec-decin turvin. Olen viime kuukauden aikana tehnyt rinnalle lähinnä pidempiä settejä pienemmillä raudoilla ja hakenut reilusti vain tuntumaa ja kunnon supistusta/venytystä. Eilen kuitenkin tuntui heti lämppäreiden aikana erittäin mukavantuntuiselta työnnöt, joten treeni lupaili hyvää.

Mulla on jännästi hyvin mielialaan sidottu tuo penkkaaminen. Tarkoitan sitä, että penkkitreenit riippuvat pitkälti mielialasta, ei suinkaan asenteesta, miten ne kulkevat. Melko mystiseltä kuulostaa moinen, mutta näin se on. Jos on hyvä päivä niin pena kulkee kuin vettä vaan ja rauta on kevyttä. Jos on huono päivä niin jo 60 kiloakin tuntuu maksimiraudoilta ja joka paikkaa koskee nostaminen.

Voihan noihin hyviin ja huonoihin päiviin liittyä vaikka mitä fyysisiä ja henkisiä tekijöitä. Yöunet, ravinto, lepo ja muu fyysinen sekä henkinen hyvinvointi. Joskus vaan silti tuntuu, että on olemassa vielä se X-tekijä, joka vaikuttaa joihinkin herkempiin liikkeisiin? Mene ja tiedä?

Eilen oli tosiaan hyvä päivä. Olin lepäillyt koko päivän, tosin safkaaminen oli vähän jäänyt, kun se lepäily (päikkärit) oli pääosassa ennen treeniä. Anyways, jumpalle mentiin hyvillä mielin ja energisenä.

Penkkisarjat:

• 30x40kg
• 20x80kg
• 15x115kg
• 10x125kg
• 5x135kg
• 5x145kg
• 5x155kg
• 5x165kg

Vinopenkki:

• 20x60kg
• 10x100kg
• 10x100kg
• 10x100kg

Pec-dec:

• 15x65kg
• 15x70kg
• 15x70kg
• 15x70kg

Vinopenkkiä suoralla tangolla en ole tehnyt herran aikoihin ja yleensä penkin jälkeen olen sen verran ”turtana”, että riittää kun tekee jonkun vipuvarsikoneen tai muun supistavan päälle. Varsinkin kyynervarren luut (radius ja ulna) kitisee usein penkin jälkeen ja aristuu, joten levytangot jätän suosiolla rauhaan. Nyt kuiteski kiskaistiin vinokkiota nenästä ja ihan hyvältä tuntui niin tisuloisissa kuin muuallakin. 😉

Pec-decillä haettiin vain supistusta rintaan vikana liikkeenä. Kaikenkaikkiaan oli kiva huomata, että voima oli jokseenkin vielä tallella vaikken olekaan isoilla malmeilla nostellut vähään aikaan.

Uskoisin kuitenkin, että voima/tekniikka nostaa isoja rautoja rakennetaan juuri nostelemalla isoja rautoja. Sitä pitää oppia hallitsemaan raskasta painoa, sillä se elää käsillä ihan eri tavalla kuin pienemmät painot. Pelkästään tangon nostaminen telineistä ja siirtäminen se oikeaan kohtaan ennen kuin lähdetään laskemaan sitä rinnalle vie jo omalta osaltaan energiaa ja voimavaroja ja jos se tulee yllätyksenä, vie se varmasti voimia itse nostosta.

Nosto pitää hallita jo laskun aikana eli tangon vapaapudotus rinnalle on todellakin väärä lähestymistapa. Moni huipputason nostaja useimmiten ohjeistaakin, että isoilla painoilla nostaessa viimeisen toiston tulisi aina olla pysäytetty rinnalle, jotta juuri tuo painon hallitseminen tulisi lihaksille tutuksi.

Kuulen usein kehonrakentajilta, ettei penkkipunnertaminen tuntuisi juurikaan rintalihaksissa. Toisin sanoen, moni bodari on periaatteessa hylännyt penkin juuri sen takia, koska tuntuma katoaa rinnasta penkatessa. CBB-kilpailija Utti ”Hulkki” Hietala esim on kuuluisa siitä, ettei mies tee penkkiä rintatreeneissä koskaan. Itse taasen juuri penkissä saan rintalihakseni niin julmetun kipeiksi, ja varsinkin tehdessäni isoilla raudoilla. Toki rintalihakset menevät itselläni pumppiin kevyemmissäkin painoissa, mutta isot malmit tuntuvat monta päivää tissendaaleissa. 😀

Tunnen myös pari muutakin kovaa penkkaajaa, jotka valittelevat samoista asioista kuin bodaritkin, eli penkatessa kaikki muut apulihakset menevät jumiin paitsi rintalihakset? Tästä voisikin päätellä, että penkkipunnertaminen on hyvin pitkälti äärimmäisen tekninen liike joka rasittaa huomattavaa määrää eri lihaksia rintalihasten lisäksi. Syitä voi siis olla monia miksi juuri penkata tai miksi jättää liike kokonaan pois treeniohjelmasta?

Itselläni syy penkkaamiseen on pitkälti se tunne mikä siitä tulee, mutta kieltämättä menneisyyskin vaikuttaa taustalla. Ennen vanhaan penkkaaminen ja isot raudat siinä olivat tietynlainen statusjuttu. Se tavallaan vieläkin surisee takaraivossa, kun on rintapäivä. Penkkiä pitää aina tehdä ja se miten rauta liikkuu vaikuttaa kaikkeen muuhunkin tekemiseen. Ei pitäisi, mutta minkäs teet? Pistää aina hiukan masentaen jos pena ei kulje. Varsin hyvin sitä tietää, että kehonrakennuksessa painoilla ei ole mitään merkitystä ja kaikissa muissa liikkeissä sen on jo sisäistänyt. Esim nykyään kyykkäilenkin ”vain” 100-120 kilolla ja saan ihan mielettömän tuntuman. Miksen ymmärrä tehdä samaa penkissä? Varmasti on jopa parempia ja tehokkaampia liikkeitä kuin penkkipunnerrus, mutta aina vaan sitä mennään penkille.

Penkki on kuin synninpäästö maanantaina. Valutaan tangon alle ja rukoillaan parit ave mariat, jotta viikonlopun pahuudet poistuisivat kehosta ja rauta kulkisi kuin hurskaalla konsanaan. Viekö rauta miestä vai mies rautaa? Herkkyydessään penkkipunnerrus on oiva mittari sille, onko viime aikoina elänyt bodymunkin elämää vai hairahtanut kaidalta tieltä. Pieninkin särö pyhässä kolminaisuudessa (treeni, ravinto ja lepo) vaikuttaa lopputulokseen. Liekö penkkaamisessa kyse uskon asiasta vai tarvitseeko se sen X-tekijän toimiakseen, oli miten oli, jotenkin siihen aina liitetään vahvat tunteet ja mielipiteet. 🙂

”Paljo penkki? Väännetääks kättä?”

Hauskaa tiistaita kaikille,

T. Mika