Paikallisia herkkuja ja lepakkoluolia

Terve

Oltu pikku reissulla. Käytiin moikkaamassa ystäviä Võrussa. Kierreltiin vähän paikallisia nähtävyyksiä ja syötiin paikallisia herkkuja. Ihan mieletön reissu ja uusia kokemuksia täynnä. Viro on kyllä kaunis paikka niin vanha hansakaupunki Tallinna kuin maaseutu Etelä-Virossa.

Tsekattiin mystiset Piusan heikkakiviluolat (ent. kaivos), joka on nykyään pääosin rauhoitettu alue, sillä siellä pesii ja talvehtii harvinaisia lepakoita.

Hienon näköistä luolastoa. Tätä hienojakoista kvartsihiekkaa käytetään raaka-aineena lasin valmistukseen.

Kvarstihiekkaa kaivetaan yhä Piusassa, mutta luolasto on lepakoiden valtakuntaa nykyisin.

Päivän reissaamisen jälkeen maistui ruoka. Lammas saslik oli pääruokana. Perinteiseen saslikiin käytetään vain lammasta, mutta lampaiden teurastuskausi on syksymmällä, joten lammasta oli hieman vaikeampaa saada. Tähän saslikiin oltiin otettu mukaan myös possunlihaa. Lihat olivat tekeytyneet pari päivää marinadissa, joka vaikutti olevan varsin paikallinen resepti. Ainakin sipulia, etikkaa, vettä ja muita mausteita näytti marinadissa olevan. Tässä marinadissa lammas pääsee kyllä oikeuksiinsa.

Lampaan ja possunlihat pujotettiin tiiviisti vartaisiin.

Ja vartaat grilliin.

Valmista saslikia. Aivan törkeän hyvää!

Yhdessä vartaassa oli lihaa reilusti yhdelle syöjälle. Meikä tais kiskaista ainakin neljä varrasta.

Söisitkö savustettua siansaparoa? Minä maistoin ja oli kyllä hyvää.

Kuivattua kalaa. Erittäin suolaista herkkua jota vähän kuin vuollaan ja napostellaan. Sopii hyvin oluen kanssa. En ollut tällä tavalla koskaan kalaa syönytkään.

Ankeriasta etikkaliemessä. Kuulemma hyvää, ei maistu lainkaan kalalle. Erittäin rasvaista ruokaa. Tässä kohtaa jäi kyllä tämä paikallinen herkku syömättä. 😀

Säät eivät olleet aivan samalla aaltopituudella. Tilasin kyllä aurinkoista säätä, mutta välillä tuli vettä kuin saavista kaatamalla. Eipä tuo haitanne, sen minkä kesä kastelee se sen kuivaakin. 🙂