Nyyssölä Bros IL:n toimituksessa

Huomenta päivää!

Eilen käytiin kurkkimassa Iltalehden toimitusta Jukan kanssa. Toimittaja Riku Korkki oli kutsunut meidät sinne haastatteluun ja kuvauksiin.

Haastis meneillään

Jukka teki tavallaan historiaa jälleen kehonrakennuksessa voittaessaan saman painoluokan Suomenmestaruuden, kuin minä edellisenä vuonna. Olemme historiassa vasta toinen veljespari, joka on yltänyt kehonrakennuksessa SM-kultaan ja vielä perättäisinä vuosina. Juhani Herranen 1988 ja Jouni Herranen 1989 teki tämän saman tempun ensimmäisen kerran. Historia siis havisi jälleen, kun Jukalle siirtyi -80 kiloisten mestaruus minulta.

Nyyssölät hallitsevat siis alle kasia suvereenisti. Eipä Suomessa ole tällä hetkellä juurikaan vastusta meille tuossa painoluokassa. Itse jopa hieman ihmettelen, että missä ovat ne hieman lyhyemmät ja lihaksikkaat kaverit, jotka voisi nostaa alle kasin tasoa siitä mutakuopasta missä se tällä hetkellä möyrii? Muistan vielä ajan, kun Suomessa alle kasi oli se kovatasoisin painoluokka koko kisoissa.

Muistellaanpa ketä esimerkiksi on voittanut alle kasin Sm-kullan!

• Jorma Räty
• Juhani Hokkanen
• Jari Leinonen
• Herrasen veljekset
• Jii Pee Pulkkinen
• Jouko Kourumäki
• Juha Hakala
• Jerry Ossi

Tuossa listassa on niin kovia nimiä, että jos nuo kaverit saisi aikakoneella samaan line-uppiin parhaimpina vuosinaan, voisi tulla itku tuomareille miten nuo herrat sijoittelisi paremmuusjärjestykseen. Niin kovaa sakkia on kasikympissä kisannut aikanaan. Moni toki noussut vielä painoluokassaan ylemmäksi ja näyttänyt vieläkin kovemman potentiaalin, mutta se kertoo paljon, että kasi on ollut kova sarja ja siellä on kovia nimiä taistellut. Tätä kovaa tasoa kaipaan kyllä takaisin.

Kehonrakennuksessa ei hirveän paljon ole tosiaan veljeksiä näkynyt. Mieleen tulee Heinäsen Mika ja Markus, mutta esim Mikan ura ei koskaan oikeastaan lähtenyt käyntiin, mutta siinä on myös ollut kisaava veljespari. Markushan on yhä harvinaisesti aktiivisena lajissa, kuten minäkin. Kuriositeettina, Markus ja minä ollaan aloitettu bodausura samaan aikaan, eli Turun avoimissa vuonna 2003. Markus kilpaili alle 80 kilon sarjassa ja minä -70kg. Kovin montaa tyyppiä noista ajoista (poislukien Markus ja minä) ei enää ole geimeissä mukana. Teppo Olander tosin teki comebackin tänä vuonna, mutta mies on selkeästi alle 70kilon ukko ja alle 80 kilon sarjassa ei ollut kauheasti mitään jakoa. Heinosen Tommi pyörii yhä mukana ja Don Herranen kisailee masterseissa. Muita ei kyllä tule mieleen näin äkkiseltään.

Ollaan Jukan kanssa aikaisemminkin tehty tätä lajidominointia, kun voitin vuonna 2002 sotilaspenkin SM-kullan. Seuraavana vuonna Jukka meni samoihin kisoihin ja voitti SM-kullan 2003. Sen jälkeen Jukka meni armeijaan, voitti siellä sotilaiden oman sotilaspenkkimestaruuden 2003-2004. Päästyään armeijasta muutaman viikon päästä jälleen oli yleinen sotilaspenkin SM-kisa, johon Jukka viime hetkellä osallistui ja jälleen voitti SM-kultaa. Siinä oli 3 vuotta peräkkäin Nyyssölät hallitsevia mestareita. 🙂 Itsehän olin jo siinä vaiheessa siirtynyt kehonrakennukseen eikä tuo penkkaaminen enää kiinnostanut ollenkaan. Se mielenkiinto oikeastaan kuoli saman tien, kun ryhdyin yhteistyöhön Mähösen Akin kanssa ja pääsin kehonrakennukseen sisään kerta heitolla.

Iltalehti tosiaan on positiivisessa mielessä ollut kiinnostunut kehonrakennuksesta lajina ja olen huomannut, että lajista on monta hyvää juttuakin saatu ulos. Nytkin oli mainiota käydä haastattelussa, kun toimittaja kysyi oikeasti mielenkiintoisia kysymyksiä ja päästiin pintaakin syvemmälle tässä touhussa. Oli hauskaa myös muistella alkuaikoja ja mistä Jukan ja minun yhteistyö alkujaan lähti ja miten päädyttiin treenaamaan tuloksekkaasti vuosien ajaksi. Olen näitä samoja juttuja itseasiassa viimeaikoina kertaillut kirjaani tehdessäni. On siis tuoreessa muistissa monta tarinaa noilta ajoilta.

Studiossa napsittiin läjä yhteiskuvia sekä muutama kuva erikseen. Valokuvaaja Jenni Gästgivar osaa ilmeisen hyvin asiansa ja jopa hieman ohjeistikin minua muutamassa posessa. Nappasin kameran näytöltä pari posekuvaa, jotta päästään etukäteen tsiigaamaan mitä sieltä on tulossa.

Tuplat edestä ja takaa!

Ihan ok kondis tällä hetkellä ja lihasmassankin puolesta tuntuu kehitystä hieman tulleen. Olen aika vähissä rasvoissa ja koen, että kehitystä tulee paljon paremmin ilman niitä massaläskejä. En ole koskaan ollut niin kovin innostunut olemuksestani, kun paino nousee läskin muodossa. Koen, että siitä ei saa minkäänlaista hyötyä, sillä kun se päivä koittaa, jolloin tuo läski pitää polttaa pois, siinä prosessissa poltetaan valitettavasti myös ne vähäisetkin lisälihat, mitä ollaan megamassakaudella saatu.

En oikeastaan ymmärrä lainkaan niitä kisaajia, jotka ottavat sen 30 kiloa lisää painoa. Se ei mene mun päähäni, että se läski jotenkin aktivoisi hypertrofiaa ja kehittäisi paremmin lihasta, kuin jos oltaisiin noin max 5-10 kiloa yli kisapainon. Lihas kasvaa takuuvarmasti paremmin ilman niitä läskejä ja kun dieetille lähdetään siistissä kunnossa, ei sen dieetin tarvitse olla niin rankka, ku läskiä ei tarvitse polttaa pois kuin kourallinen.

Tämä on vain oma näkemykseni ja mitä olen vuosien varrella havainnut itsessäni sekä kanssakilpailijoissani. Yleensä kovimmassa kunnossa on ne, jotka ovat offillakin siistissä kunnossa. Näillä on myös isoin lihasmassakin lavalla.