Mä tykkään Joe Flaniganista + muuta (lukemisen arvoista) jauhamista

Morjens

Oon kattonu sitä Stargate Atlantista. Itseasiassa oon ihan koukussa siihen. Nyt katsonnassa kolmas tuotantokausi ja yhä sarja, vaikkakin lapsellinen, uppoaa meikäläiseen. Tosin olen niitä ihmisiä, jotka tykkää Star Trekeistä ja Star Warseista. ”Hömppä”-sci-fi kaikkine fysiikanlakien vastaisuuksineen saa minut innostumaan jakso jaksolta enemmän.

Yksi tekijä joka saa sarjan toimimaan on hyvät henkilöhahmot, kuten:

• Kyyninen, naljaileva ja huumorintajuton ydinfyysikko Tri Rodney McKay,
• irlantilainen, Irish-aksenttia vääntävä Carson Beckett,
• tsekkiläinen tiedemies Radek Zelenka, joka kiistelee joka asiaista McKayn kanssa
• ja tietysti suosikkini  John Sheppard, tuo veijarimainen sotilaskomentaja, joka viljelee mustaa huumoria tilanteessa kuin tilanteessa.

John Sheppardia näyttelee Joe Flanigan, kuvassa ->

Jotenkin oudosti diggailen tuota näyttelijää ja hänen tapaa tuoda pienillä eleillä ja ilmeillä esiin hahmon persoonaa. Jotenkin niin erilainen kuin yleensä sankarihahmot sarjoissa.  John Sheppard on sanavalmis ja rohkea, mutta tietyllä tavalla ihan arkinen ja haavoittuvainen. Hahmo on kuitenkin kekseliäs kombinaatio sotilasta, ajattelijaa ja seikkailijaa.

Mitäs muuta kuin Joe Flaniganin hehkuttelua? Tullut kuunneltua Iron Maidenia. Hitto ku tykkään sen Bruce Dickinsonin äänestä. Kaveri on muuten myös lentokapteeni, heh.  Vapaa-ajallaan kuulemma lennättelee ihmisiä paikasta toiseen. Laulaakohan se mikrofoniin lennon lopuksi? Olis hyvää viihdettä matkustajille…

Iron Maidenin ”Ruus” ja

Astraeus-lentoyhtiön ”Ruus”

Miken musacornervinkki

Muutakin musaa tullut kuunneltua. Mikeltä sain hyvän vinkin nimittäin retrobändi nimeltään Chromeo. Bändi soittaa elektrofunkahtavaa, kasarisävytteistä poppia. Hyvää taustasaundia. Tässä: Bonafide Lovin’-musavideo  ja Needy girl-musavideo

Chromeo – Fancy Footwork

Elokuvista

Kateltiin tossa se uusin Hulk-elokuva, no jaa, oli se rymistelyä. Ja  sit se Bigger, Stronger, Faster-dokkari. Se oli mielenkiintoinen ja hyvin hauskasti tehty dokumentti amerikkalaisesta unelmasta saada lihaksia ja mainetta keinoja kaihtamatta. Elokuvassa lähinnä keskityttiin hormonien käyttöön ja miten amerikkalainen yhteiskunta ei hyväksy sitä urheilussa (jossa se on ollut läsnä jo ikuisuuden, eikä varmasti lähde ikuna minnekään) ja kuinka media väittää kaikkien hormonien ja steroidien puhtaasti tappavan, jos niitä käytetään urheilussa tai ylipäätään käytetään.

Dokkarissa seurattiin Bellin veljeksiä ja etenkin Christopher Bellin ajatuksia steroideista ja muista doping aineista niin arkielämässä kuin huippu-urheilussa.  Jos joku nyt yhä on niin sinisilmäinen ja uskoo huippu-urheilun olevan puhdasta ja reilua kamppailua paremmuudesta, kannattaa katsoa tämä dokumentti, sillä se avaa sokeimmankin silmät.

Selkein fakta dokumentissa tulee päälimmäisenä esiin, hormonit ja steroidit eivät tapa, jos niitä ei käytetä väärin. Jokaikinen lääkeaine on tappavaa jos niitä otetaan liikaa. Mikään väite steroidien tappavuudesta ei perustu lääketieteellisiin tutkimuksiin, sillä niitä ei olla koskaan tehty. Huippu-urheilussa kaikki käyttävät suoritusta parantavia dopingaineita niin Carl Lewis kuin muutkin ”tekopyhät”, puhtaan urheilun toitottajat. Dokumentissa siis paneudutaan mielenkiintoisesti tähän ilmiöön ja näihin väitöksiin.

Omista reeneistä

Tehtiin toissa päivänä kova selkätreeni,  johon kuului alkulämppäriksi pullover-masiinaa 3 pitkää sarjaa, maastavetoa, pacific-ylätaljaa ja kulmasoutua käsipainoilla.

Mainittava ensiksi siis, että olen ihan huvikseni kokeillut maastavedon vaikutuksia selkäreeneissä. Miten se kokonaisvaltaisesti vaikuttaa kroppaan ja saako siitä mitään hyötyä yleensä lihaskasvuun. Kovan, kokonaisvaltaisen rasituksen jälkeenhän kehossa tapahtuu kasvuhormoni ”syöksähdys” joka  on tietty hyvä asia lihaskasvun kannalta. Pelkkiä pikkunättejä liikkeitä tekemällä siis ei mitään syöksähdyksiä tapahdu, (ehkä maksimissaan housuissa), heh. 🙂

Hyvät reenit siis saatiin aikaseksi ja maastavetokin kulki ihan nätisti vaikkakin yhä vasta harjoittelen sitä.

Maven sarjat:

• 10x50kg
• 10x90kg
• 10x130kg
• 5x150kg
• 5x170kg
• 4x190kg

Eilen tein rintaa ja ojentajia. Eipä siinä mitään erikoista ollut paitsi, että voisi mainita yhden hyvän liikkeen ojentajille, jolla sain ojentajat niin tukkoon, että vieläkin kädet on kuin kaksi kuollutta oravaa.

Elikkä Smith-tangolla punnerrus ojentajille. Ota kapea ote (karhennusten välissä). Istu suorassa joko selkänojan kanssa taikka ilman.Tuo tanko hitaasti alas keskelle päälakea ja työnnä se takaisin ylös. Pidä kädet auki niin, että pyrit tekemään liikkeen ojentajilla, et olkapäillä. Liike on siis hyvin lyhyt, mutta idea onkin kohdistaa se ojentajiin. Painoa voi tähän liikkeeseen laittaa surutta paljon, sillä liike on turvallinen. Se voi korvata esim  kapean penkin, jos kapea penkki käy liikaa rintalihaksille tai kipeyttää ranteet. Hyvä työntöliike, jonka voi tehdä ensimmäisenä massaliikkeenä ojentajille.

Eipä muuta, tsau! 🙂