Lihasten kirous

Lihakset herättävät aina mielipiteitä. Toiset ihailevat lihaksia ja toisten mielestä muskelit ovat ällöttäviä. Varsinkin ihmiset, jotka eivät ole tottuneet näkemään miehillä (tai naisilla) lihaksia, kokevat muskelit aivan varmasti outoina ja ällöttävinä. Ja mitä isommat lihakset, sen voimakkaampi reaktio.

Valtaväestö on tottunut näkemään katukuvassa lihavia, laihoja ja normaalivartaloisia. Lihaksikkuus erottuu massasta ja siihen kiinnitetään poikkeuksellisen paljon huomiota. Eikä tarvitse edes olla mitään megaisoja lihaksia, vaan riittää, jos on esimerkiksi lihaksikkaat kädet, niin moinen takuulla kääntää katseita.

Bodari herättää vielä vahvempia mielipiteitä. Sana ”bodari” tai ”bodaus” on lähestulkoon kirosana joidenkin sanavarastossa. Lihakset hyväksytään, jos ne kasvavat esim jonkun lajin sivutuotteena. Painijalla saa olla paksu niska ja vahvat kädet, koska se on painija. Pyöräilijällä saa olla isot reidet, koska se pyöräilee ja ehkä jopa kilpailee lajissaan. Lihaksikkuutta arvostetaan näissä tapauksissa.

Mutta jos treenaat salilla puhtaasti kasvattaaksesi lihaksia, on se arvelluttavaa ja siihen liitetään voimakkaasti itsekeskeisyys, narsismi, turhamaisuus, jopa mielen yksinkertaisuus. Monien mielestä kehonrakennus ei ole edes urheilua.
Kehonrakennus on arvostelulaji, se on kuin kauneuskilpailu, jossa kauneuden kohteena ovat ylikehittyneet muskelit. Ei ole siis mikään ihme, että monelle tämä ”urheilulaji” ei oikein uppoa. Kilpailtaessa parhaimmuudesta ollaan totuttu, että parhaimmuus selvitetään jonkin tyyppisen suoritteen avulla. Kehonrakennuksessa ei suoranaisesti voittaja selviä suorituksen avulla. Esiintyminen on toki keskeinen osa, mutta sekin arvostellaan tuomareiden toimesta. Voittajaksi selviydytään, jos kilpailijalla on isoin ja kirein lihasmassa, jonka kilpailija tuo muita tyylikkäämmin esille. Tuomarit lopulta arvostelevat ja pisteyttävät kilpailijat, jonka pohjalta voittaja saadaan selville.
Usein on tapana kiistellä kehonrakennuskilpailun tuloksista lajia seuraavien keskuudessa ja ilmaista omia mieltymyksiä kenen olisi tullut voittaa. Näinhän ei missään muussa urheilulajissa tapahdu. Se joka juoksee nopeimmin 100 metriä on kiistattomasti voittaja.
Monen mielestä koko bodauskisa on ällöttävää katseltavaa. Öljytyt miehet pullistelevat kilpaa vierekkäin pikku pöksyissä ja yrittävät näyttää toinen toistaan lihaksikkaammalta. Moni saattaa virheellisesti jopa kuvitella, että kehonrakentaja näyttää tuolta öljytyltä patsaalta ympäri vuoden. Näinhän ei toki ole.
Lajin ymmärtämisen vaikeus ehkä piileekin siinä, ettei sitä kehonrakentajaa liiemmin nähdä sen kisalavan ulkopuolella. Ei ymmärretä sitä työn määrää mitä ollaan tehty niiden isojen muskeleiden eteen. Oletetaan, että lihakset ikään kuin itsestään vain kasvaisivat, vaikka todellisuudessa työ on valtava ja vaatii älytöntä omistautumista, aivan kuten muissakin urheilulajeissa.

Katseita lihakset tulevat aina kääntämään, muuttuisivat asenteet kehonrakentajia kohtaa mihin suuntaan tahansa. Muskelit tulevat aina joko vihastuttamaan tai ihastuttamaan. Mielipiteitä lihaksikkuus tulee joka tapauksessa jakamaan ja kategorioi valitettavasti ihmisen kuin ihmisen.
Elämä on loppupeleissä kuitenkin valintoja täynnä. Kukin meistä valitsee sen tien minkä kokee oikeakseen. Kunnioitetaan me ”bodarit”, fitnesskissat ja punttiukkelit toisten ihmisten erilaisuutta ja pyritään siihen, ettei ketään tule arvostella pelkän ulkonäön perusteella.