Laki vastaan moraali

Terve.

Eilinen päivän pähkinä olikin hieman hankalampi eikä vastauksia tullutkaan yhtä massiivisesti kuin hissiongelmaan.

”Ratkaisu”

Kuka oli murhaaja? -ongelmaan ei sinänsä ole selvää vastausta. Voidaan väittää, että B oli murhaaja, koska C ei juonut A:n myrkyttämää vettä, joten hän olisi menehtynyt vaikkei A olisikaan tehnyt tekosiaan. Toisaalta voidaan sanoa, että A oli todellinen murhaaja, koska B:n teolla ei ollut mitään vaikutusta lopputulokseen. Kun A oli myrkyttänyt veden, C oli tuomittu, joten hän olisi kuollut vaikkei B olisikaan porannut reikää.

Kumpi perusteluista on sitten oikein?

Kumpaakaan perustelua ei voi pitää sen enempää ”oikeana” kuin ”vääränäkään”. Jokaisen mielipide on yhtä oikea, kun on kyse tämäntyyppisestä ongelmasta. Jos oikeudessa molemmat, A ja B puolustautuisivat, voitaisiin esimerkiksi B:n puolustukseksi sanoa, että:

1. Myrkytetyn veden poistaminen jonkun vesipullosta ei ainakaan aiheuta hänen kuolemaansa.
2. Se mitä B teki korkeintaan pidensi C:n elämää (vaikkei se ollutkaan B:n tarkoitus), koska myrkkyyn kuolee nopeammin kuin janoon.

A:n puolustukseksi voitaisiin kysyä ”kuinka kukaan täysjärkinen voi tuomita A:n myrkytysmurhasta, kun C ei koskaan juonut pisaraakaan myrkkyä?”

Syyllisyyden käsitettä voi tarkastella moraalisesta, lainopillisesta tai puhtaasti tieteellisestä näkökulmasta. Moraaliselta kannalta katsottuna molemmat totta tosiaan olivat syyllisiä murhan yritykseen, mutta tuomio murhasta on jo toinen juttu. Kenties eri valamiehistöt päätyisivät erilaiseen lopputulokseen? Tieteelliseltä kannalta katsottuna jo syyllisyyden käsite sinänsä on ongelmallinen.

Itse ajattelen, että moraalisesti molemmat tietysti ovat yhtä syyllisiä. Minulla on aina ollut käsitys, että laki on sama kuin moraali. Tämä ongelma kuitenkin osoittaa, että asia ei ole näin. Lainopillisesti teko, joka on johtanut murhaan (B:n poraama reikä) on rangaistavampi teko kuin murhan yritys (A:n myrkyn laittaminen veteen, jota ei kuitenkaan C ehtinyt juoda).

Minun mielestäni Suomen laissa (tai laeissa ylipäänsä) on epäkohta verrattaessa murhasta ja murhan yrityksestä langetettuihin tuomioihin. Jos murha (tai tappo tai raiskaus) epäonnistuu, mutta tekijä on kuitenkin vakaasti ollut tekemässä sitä, käytännössä palkitaan verrattaessa itse tekoon joka onnistuu? Teon yrityksestä saa pienemmän tuomion. Miksi se vähentäisi teon vakavuutta jos uhri selviytyykin siitä? Jos jostain syystä uhri on niin onnekas, että murha (tappo tai raiskaus) epäonnistuu, tekijää pidetään vähemmän syyllisenä kuin onnistunutta tekijää? Yhtä lailla molmmat ovat mielestäni syyllisiä ja tällöin tulisi tuomita samoihin tuomioihin!

Moraaliselta kannalta molemmat niin yritys kuin onnistunut teko ovat yhtä vakavia rikoksia. Mielenkiintoista on vain huomata, että tämän päivän yhteiskunnassa (ainakin Suomessa ) asian laita ei ole näin. Tulisikohan asialle tehdä jotain?

Otetaan kevennykseksi hieman helpompi pähkinä purtavaksi.

Päivän pähkinä

😀 😀 😀

Kenen kuvaa minä katselen?

Mies katseli muotokuvaa, kun joku kysyi häneltä: ”Kenen kuvaa sinä katselet?” Hän vastasi: ”Minulla ei ole sisaria eikä veljiä, mutta tämän miehen isä on isäni poika.” (”Tämän miehen isä” tarkoittaa tietenkin kuvassa olevan miehen isää.)

Kenen kuvaa mies katseli?

Vastauksia siis taas boxiin ja kertokaa ihmeessä miten tulitte lopputulokseen!

😀 😀 😀