Kun elimistö luovuttaa?

Jälleen kerran tässä aamulla tuli pohdittua kahvikupin ääressä turhuuksia. Esim miksi sitä useesti tulee kipeeksi juuri ennen lomaa tai pitkää viikonloppua? Tai miksi sitä jaksaa vääntää täysillä jotain suoritusta, mutta maaliin päästyään sitä romahtaa, eikä sen jälkeen jaksaisi enää metriäkään mennä eteenpäin?

Kaikki varmaan muistaa tän klassisen Maratonin juoksun, jossa viestinviejä juoksee täysillä 42 kilsaa ja kuolee sen päätteeksi? Tää tyyppihän oli siis:

Feidippides (muinaiskreikaksi Φειδιππίδης, ”hevosta säästävä”) oli antiikin kreikkalainen sanansaattaja, joka tarinan mukaan teki kaksi kuuluisaa juoksua vuonna 490 eaa. persialaissotien aikana. Ensimmäisessä juoksussa hän juoksi 246 kilometrin matkan Ateenasta Spartaan hakemaan apua taisteluun. Tästä tapahtumasta on syntynyt ultrajuoksukilpailu Spartathlon. Toisella kerralla hän juoksi Marathonista Ateenaan ilmoittamaan kreikkalaisten saamasta voitosta. Tämän juoksun jälkeen hän kaatui kuolleena maahan. Juostun matkan pituus oli noin 40 kilometriä, josta sitten kehitettiin maratonjuoksu.

Tästä ekasta juoksusta mä en tienny mitään, mut tää toka juoksu on legendaarinen varmaankin siksi ku se Feidippidappi delas. Metkaa kuitenkin miettiä, että miksi se delas just sen maaliin tulon jälkeen? Olisko se jääny henkiin jos se olis viel juossut 10 kilsaa? Joku ois huutanu sille hevosenselästä, et ”älä perkele lopeta tota menoa, koska sä kuolet heti kun pysähdyt!!” ”Voi saatana, kauankohan mun pitää sit juosta?”. Kaveri olis juossut jollain torilla ympyrää viikkotolkulla. Tai sit se olis himmaillu sillai hitaasti ja lopulta kävelly ja jääny eloon?

Sit toinen hyvä esimerkki, kun ihminen on esim jossain pinteessä, eksyneenä tai suurinpiirtein sortuneen talon alla. Sä elät just sinne asti, kunnes sut löydetään. Tällaisia tarinoita on lukuisia. Ihminen niin kuin elää just niin kauan ku se jaksaa taistella. Sit ku sulla on lupa hellittää, sä luovutat ja samalla elimistö luovuttaa?

Palatakseni just tohon ihan alkuun, eli miksi sitä iskee flunssa just loman alkuun tai viikonlopuksi? Olisko siinäkin perää, että sä taistelet sen raskaan duuniviikon, stressiä, kiirettä jne ja sit ku sulla on lupa relata niin immuniteetti laskee just sen verran, että pöpöt pääsee valloilleen ja sä tuut kipeeksi? Mene ja tiedä mut kaipa tossa vois jotain yhteyttä olla?

Voisko flunssan estää sillai, että suggestoi itselleen, et ei tässä mitään lomaa ole tulossa vaikka oliskin? Sitä olis vaan kasuaalisesti kuin ei olis mitään chillausta tiedossa ja vaikka onkin perjantai niin otsa rypyssä vaan lähtis duunista. Irtiotto tapahtuis vasta kun sulla on se huurteinen kourassa ja sivarit päällä? 😀 Ei katos siinä vaiheessa sit enää pöpötkään ehtis jyllätä kun kroppaan lyödään kaiken tappavaa viinaa. No ei kai.

Totuushan on että se viina jos mikä laskee vastustuskykyä. Tosin raksalla ollessani viron pojat aina suositteli, et jos flunssa oli alkamassa niin votkaa raakana ja nukkumaan. Ne väitti kiven kovaan että ei tule flunssaa ku promillet veressä tappaa pöpöt. 😀 Mene ja tiedä nyt tostakin. Nää jäbät ei koskaan ollu kyl kipeenä!

Hauskaa viikonloppua!”