Kroppa työvälineenä

Moi

Kun bodari heittää salilla tuplat edestä peilin edessä, ei se ole välttämättä lainkaan itsensä ihailua, vaan lähinnä työvälineen tsekkausta. Kehonrakennuksessa, varsinkin kilpakehonrakennuksessa, oma kroppa on se ”keihäs” tai ”moukari”, jolla kilpaillaan. Itse suoritus on sitten sen työvälineen vertailua lavalla. Suurin työ siis tehdään jo etukäteen, vuosia. Lihaksia kasvatetaan määrätietoisesti kohti kilpailuja joissa sitten se kaikki työ nähdään parrasvaloissa.

Arvostelulaji on äärimmäisen rankkaa psyykkeelle. Et voita pelkästään suorituksella. Mitään ei mitata lavalla konkreettisesti. Se jolla on isoin hauis tai kovin penkkitulos ei voita kehonrakennuksessa vaan voittoon tarvitaan balanssissa oleva kroppa ja vakuuttava esiintyminen, jolla voitetaan tuomaristo puolelleen. Kireys, lihasmassa, erottuvuus, symmetria ja esiintyminen. Siinä pääosassa esiintyvät ominaisuudet, joilla menestytään.

• Paino 83kg
• Kuuntelussa: Linkin Park, Living Things
• Katselussa: Sunshine

Eilen illalla, tosiaan tuli tsiigattua töllöttimestä tuo sci-fi-raina Sunshine. Mun mielestäni ihan loistavan tunnelman luova elokuva. Siinä on paljon elementtejä joista mä itse tykkään. Tuollainen realistisen oloinen tieteiselokuva kutkuttaa aina mielikuvitusta enemmän kuin yliampuvat laser-ufo-starwars-ulkoavaruusleffat. Avaruusseikkailu 2001 ja 2010 ovat klassikoita juuri tässä realistisuus genressä, joista pidän. Tuossa sunshine leffassa tulee kyllä hienosti esille miten ylivertainen aurinko on ja miten valtavan tuhovoiman se pitää sisällään. Melkein tuli hiki itsellekin tota leffaa katsoessaan. 😀