Kivilihaa kiitos!

Termos!
Hauskaa vappupäivää kaikille. Menikö Vappu mukavasti juhlien vai hikipäässä salilla? Itse en vappendaalia viettänyt vaan kävin tosiaan jumpilla rikkoen reiteni. Nyt on sivusviippi mukavasti kipeänä ja askelluskin tuntuu ikävältä. Mennään kipulääkkeen voimin, eli eiköhän se tästä. Takareisijumpat on maanantaina ja silloin jalka pääsee testiin.
Urheilijan elämä on pitkälti kipujen ja loukkaantumisten varjostama matka, kunnes homma tyssää johonkin ylitsepääsemättömään. Bodauksessa tosin matkaa ehditään kulkea hyvinkin pitkälle ja siltikin menestyä lajissa. Ikä on vain numeroita ja monasti vasta 30 ikävuoden jälkeen aletaan olla siellä prime -vuosissa kehityksen kannalta.
Tietty meillä on Savolaiset ja maailmalla monet muut pro:t, jotka ovat hyvinkin nuorena päässeet huikean pitkälle kehityksessä. Geneettisiä superlahjakkuuksia siis löytyy ja tekemällä asiat täysin oikein, kehitys on aivan ilmiömäistä. Markokin tehtaili 70 kiloa 4 vuodessa ja ikää oli hieman yli 20 vuotta. Tähän pystyy vain kourallinen ihmisiä Suomessa, jos sitäkään.

Mutta me ns. tavalliset tallaajat luotetaan siihen, että se kehitys kyllä tulee, se vain vie aikaa ”hieman” enemmän kuin nämä superlahjakkuudet. Oma geneettinen maksimi on mitä on ja sen kanssa eletään. 😀
Itse tiedän, etten voisi koskaan saavuttaa mitään etäisestikään vastaavaa, mitä Savolainen huippuvuosinaan saavutti, mutta voin työstää omaa kroppaani eri elementeillä ja saada sitä kokonaispakettia hiottua omissa rajoissani. Kireys on tärkeä tekijä lajissa ja siihen esimerkiksi voidaan vaikuttaa isosti. Balanssia voidaan viilata ylä- ja alakropan osalta. Sekä tietty ajan kanssa tietynlainen ”kivisyys” lihaksissa voidaan saavuttaa.

Kisapaino voi jopa seisoa samoissa lukemissa ja siltikin paketti voi näyttää kovemmalta kuin koskaan. Jännää nyt nähdä onko tässä saatu mitään aikaseksi muutaman offivuoden jälkeen vai onko massakaudesta jäänyt jäljelle vain iso maha, lihasten pienennyttyä?
Täytyy myöntää, että ainakin tietyllä tasolla paineet menestymisestä löytyy tällekin vuodelle. Ei näitä dieettejä ja kisoja voi koskaan rutiinisuorituksiksi sanoa. Joka kerta rima on korkeammalla ja tiedän senkin, että jälleen yleisö odottaa jotain kovempaa ja parempaa pakettia. Kyllähän siinä vilahtaa ajatus, mitä jos en olekaan kunnossa tai mitä jos mokaan tän kaiken jotenkin? Mitäpä jos paketti ei olekaan kasassa vaan on huomattavasti huonompi kuin ennen? Kyllä tässä mennään kieli keskellä suuta ja yritetään pitää pää kylmänä.
Nyt jo olen huomannut, että tämä dieetti verrattuna 2012 vuoden dieettiin on täysin eri tuntuinen. Kroppa käyttäytyy aivan eri tavalla. Esim viimeksi VHH:lla sain kroppaani kuitenkin hyvät lihaspaineet, nyt nämä paineet ovat tipotiessään. Voimatasot itseasiassa huomattavasti kehnommat kuin silloin ja olo todella paljon väsähtäneempi. Nyt toki on tässä sekin mahdollisuus, että nämä tuntemukset olivat silloinkin, mutta olen vain unohtanut ne. Kaiken negatiivisen helposti unohtaa mitä  dieetillä on kokenut ja päälimmäiseksi muistoihin jää ne hyvät fiilikset, voitto ja sen makea tunne sekä se rapsakka kondis lopulta mikä saavutettiin.
Päivä kerrallaan kuitenkin mennään ja yritetään luottaa vaan tähän kroppaan, että se paljastaa sen kovuutensa sitten, kun sen aika on. 😉
Tsemppiä kaikille treenareille. Kova työ palkitaan aina!