Kisojen jälkeinen elämä (jälkipyykki pestään nyt!)

No niin! Terve pitkästä aikaa itse kullekin. Sainpas vihdoinkin vängättyä itseni koneelle ja kirjoittamaan jotain blogiini. Kisat ja dieetti on taakse jäänyttä elämää. Mitä jäi käteen?

Voitto Oslon Grand Prix-kisoissa -80kg sarjassa tulee tietysti ensimmäisenä mieleen. Oli se Norjan ”keikka” kokonaisuudessaan niin täydellisesti onnistunut. Enempää en olisi terveen järjen rajoissa voinutkaan saavuttaa siellä. Voitto tuli niin totaalisena yllätyksenä, kuten parhaan poseeraajan palkintokin. Parasta ja ehkä päällimmäisenä fiiliksenä jäi juuri se voitto ja kisojen jälkeinen suihku, pitsa ja suklaapatukat hotellihuoneella! Oli jotenkin niin epätodellinen olo siellä mussuttaa pitsaa ja juoda Pepsi Maxia kaiken sen kokeman jälkeen.

Sitten jatkettiinkin kohti kultsaa ja tarkoituksena oli yhä parantaa kuntoa ja pärjätä myös Suomen maaperällä. Valitettavasti näin ei käynyt. Olin 6, juuri ja juuri finaalin ulkopuolella. Eipä se haittaa, kun näin jälkikäteen pohtii. Säännöt kulkivat niin, että vain viisi sillä hetkellä pistejohdossa olevaa kilpailijaa pisteytettiin omasta vapaaohjelmastaan. Näin minun esittämääni vaparia ei arvosteltu ja olin poissa pelistä. Arvasin sen jo etukäteen tai ainakin oli vahva aavistus, että näin käy, kun sain sähköpostissa kisojen säännöt luettavaksi.

Kunto oli kuitenkin Kultsalla elämäni paras!! Parempaan en olisi millään pystynyt. Viikko Oslon Grand Prixin jälkeen kultsalla nähtiin mielestäni paras kunto niin kireyden kuin lihasmassan suhteen mitä minä kykenin lajille antamaan. Kerran pääsin vertailuun ja se riitti kuudenteen sijaan. Sinänsä kaivelee, kun todella hyvästä kunnosta ei tullut oikeastaan mitään mainintaa tai meriittiä täällä Suomessa (Norjassahan sitä juhlittiin sitten kuin kansallissankaria). Noh, tällaista on tämä arvostelulaji. Hinkkanen oli norjassa overall kakkonen, kun Hesassa se ei riittänyt kuin viidenteen sijaan. Musa oli Norjassa ylivoimainen ykkönen overallissa, kun taas täällä se riitti vain 3 sijaan?? Strand (ei edes 3 sakissa norjassa) 2. ja Hovilainen (Norjan kolmas) vei koko potin. Tuomaripeliä? En osaa sanoa enkä välitä. Itse tein sen mitä käskettiin ja taistelin sen kunnon eteen 20 viikkoa ja omasta mielestäni voitin sen sodan.

Vertailussa: Kokkonen(7.), Gumse(8.) ja oikealla minä(6.). Isot miehet kaatui, kun pikku ”giant killer” päästettiin kerran vertailuun, 😉

Kokonaisuutena siis vaikka rahaa ei tullut pennin hyrrää niin näin urheilijan näkökulmasta kultaa äärimmäisen kovassa alle 80kg-sarjassa, jossa itse en painanut kuin 71,7kg, ja kuudes sija semiamatöörisäännöin varustettuna on aika kiitettävä saavutus. Olen siis tyytyväinen ja nyt vihdoinkin pääsen ns. normaalia elämää nauttimaan.

Kisojen jälkeen oli vielä yksi guest posing-esitys Loimaalla RAW-penkkikisoissa. Heitin kyseisen esityksen miekan kanssa ja homma meni täysin nappiin. Hieno ilta sekin vaikka venyikin aamun pikkutunneille. Oltiin nimittäin kotona Miken kyydillä vasta 2 maissa aamuyöstä.

Tällaista siis tänä vuonna. Nyt sitten keskitynkin joihinkin aivan muihin asioihin. Ainakin jonkin aikaa ja annan kropan palautua ihan rauhassa rankasta dieetistä. Ensi viikolla eli viikolla 20 alkaa 2 viikon kesäloma jonka aion elää ihan täysillä. Poikkeuksena on parina perjantaina hakaniemen ja espoontorin ikivireän lisäravinnekonsultaatiot, joissa mittaan rasvaprosenttia ja asiakkaat pääsee ihailemaan Norjan tuliaisia eli isoa kultapystiä kisoista. Muuten olenkin ihan relax koko kaksi viikkoa. Ai niin onhan siinä sitten vielä joku Miken haastattelu telkkariin jonne muakin on pyydetty, eli on siinä lomassa muutakin kuin sohvalla makaamista.

Road to GP jäi näin blogini osalta kesken jonnekin viikon 14-15 tietämille, eli halukkaat ja kiinnostuneet voivat sen lukea loppuun TÄSTÄ linkistä!!

Meikä poika kiittää taas kerran ja jatkaa elämää hymyssä suin.

Kirjoittelen taas, kun on jotain raportoitavaa! Hyvää kesää!