Katseet ensi vuodessa

Terve ja päivää!
Ollaan uudessa viikossa ja vaikka tuolla nyt syksy masentaakin säällään, vettä ripottelee ja aurinkoa nähdään todennäköisesti seuraavan kerran ensi huhtikuussa, niin siltikin on jotain jännää tulossa. Nimittäin lauantaina käynnistyy Lahden fitnessexpo ja siellä tietysti kilpaillaan fitness ja bodauslajeissa Suomenmestaruudesta. Suurin, mielenkiintoisin ja hypetetyin kisa varmaan vuosiin.
Raskas sarja on monille varmasti se odotetuin sarja kehonrakennuksessa, koska sen verran haippia, odotuksia ja väittelyä muutama siinä kisaava on saanut osakseen lähinnä Pakkotoiston ja sen omistajan Mike Sirénin ansiosta. Hyvä vai huono asia? Ainakaan ei voi väittää lajia kauhean värittömäksi…
Itse odotan myös kovaa kisaa alle 90kg sarjassa ja toki alle 80kg sarja on itselleni mielenkiintoinen, koska olen siinä kisannut viimeksi. Kaiken kaikkiaan todella kutkuttavan jännittävä kisa tulossa ja se jälkipyykki vasta onkin show, joten popparit ja limpparit esille ja pakkista lukemaan. 😀
Meikäläinen on ottanut katseen jo ensi vuoteen. Nyt mennään kovaa ja progressiolla. Lisätään jatkuvasti treenejä viikkoon, hyökätään heikkoihin osa-alueisiin ja pyritään kovat lihasryhmät pitämään kovina ja miksei vaikka kasvattamaan niitäkin? Paino on hieman alle 90 kiloa ja rasvaprosentti peilistä harjaantunein silmin katsottuna varmaankin siellä 10-12% paikkeilla?

Katse siis ensi vuodessa ja matka on pitkä. Toki on suhteellista miten ”pitkä” se matka on. Lihaksen kasvatus -perspektiivistä matka on oikeastaan lyhyt. Itselläni kun on tähän pisteeseenkin tullut tärveltyä jo reilut 22 vuotta niin vuosi on tavattoman lyhyt aika saada näyttävää lihasmassaa ympärille. Vaan eipä lannistuta. Pientä progressiota on ollut havaittavissa koko ajan. Vuoden alusta lähtien on treenien rakenne ollut erilainen. Salivaihdoskin omalta osaltaan piristi treenejä ja siihen kun sain messiin vielä härkämäisen vahvan treenikaverin, jolla oli hieman eri näkemystä ja kokemusta, niin nämä yhdistettynä (tai paremminkin sekoitettuna) sai aikaan oivallista kehitystä.
Naurettavan hidasta touhuahan tämä on ja ehkä liiankin usein sitä hakkaa päätään seinään, kun mitään ei tapahdu kropassa vaikka työmäärää ja ravintoa lisäisi ankarallakin kädellä. En mä koe olevani tähän lajiin mitenkään poikkeuksellisen lahjakas vaikka joku lajin parissa temmeltänyt konkari on mulle sellaista joskus sanonutkin. Käytännössä jos katsoo näitä vuosia ja tätä työmäärää mitä tähän laitettu niin poikkeuksellisen lahjatonhan mä olen. 😀
Ainoa mikä mut erottaa sitten näistä muista lahjattomista ukoista on vissiin se että olen sen verran umpiluinen ja tyhmä, etten osaa lopettaa tätä touhua. Mullehan pelkästään tää treenaaminen ja sen kautta syntyvä hyvä olo on riittävä saadakseen mut palaamaan salille kerta toisensa jälkeen. Kisaaminen on toissijaista vaikka se nyt onkin mielessä ja halu mennä kisaamaan on jälleen syttynyt. En mä tätä treenaamista ja oman kehon rääkkäämistä tee kisaamisen takia. Teen sitä itseni takia. Tällainen mentaliteetti pitäisi kaikilla treenaajilla olla.
Usein olen törmännyt tyyppeihin, jotka eivät kävisi edes salilla, jos siihen ei liittyisi kisaamista. Vain kilpaileminen on se ainoa motivaatio, jolla jaksetaan raahata oma ruho salille. Kisauran jälkeen lössähdetään, unohdetaan salit ja treenit. En mä vaan pystyisi antaa oman kroppani veltostua ja heikentyä vaikken enää olisikaan motivoitunut kilpailemaan. Anyway, meitä on moneksi ja kukin tietysti tekee asioita omalla tyylillään.
Asiasta toiseen,
Forever Hungry -videolla vilahtanut kelta/musta Gorilla Wear huppari on nyt tarjouksessa fitnesstukulla. Hinta 99,90 (normisti 139,90), tsekkaa pätkä videosta:

Laulata banneria!
Muista myös blogissa pyörivä uusi banneriskaba jossa uudet säännöt! Kuka tahansa voi nyt voittaa, eikä tilauksen arvo ole enää se kriteeri!
Nyt salille!!