Karkkipussiteoria

Hyvää iltaa!
Siirrytäänpäs filosofian tunnille…
Ostaisinko valmiin karkkipussin vai rakentaisinko itse oman irtsaripussin? Tällaista pohdintaa saattaa kukin meistä käydä joskus karkkihyllyllä ennen kassalle menoa. Karkkipussin taustalla on kuitenkin paljon syvällisempää filosofiaa mitä voisi ensi näkemältä luulla.
Oletko koskaan miettinyt miksi valmiissa karkkipussissa on mukana niitä pahanmakuisia karkkeja? Tarkoitan juuri niitä pusseja joihin ollaan kasattu eri sortimentin karkkeja. Otetaan esimerkiksi All Sorts englanninlakritsipussi. Paljon hyviä karkkeja mutta mukana kuitenkin niitä pahanmakuisia (imo se sininen marmeladin oloinen, pyöreä nonparellikarkki joka maistuu anikselle), jotka jäävät aina syömättä. Miksi? Miksi karkkipussisekoituksiin aina laitetaan niitä pahanmakuisia karkkeja?

Tähän on erittäin syvällinen ja filosofinen syynsä.
Sekoituspussissa on oltava pahoja karkkeja, jotta hyvät nousevat parempaan asemaan mitä ne olisivat, jos pussissa olisi vain hyviä karkkeja. Tätä teoriaa voisi oikeastaan soveltaa mihin tahansa elämässä. On oltava huonoja asioita, jotta ne hyvät asiat nousisivat arvoon arvaamattomaan.
Otetaan esimerkki.

Olet käynyt salilla 3 vuotta ja olet jo melko hyvässä kunnossa. Sali on kuitenkin täynnä kovan tason bodareita, jotka ovat huomattavasti isompia, lihaksikkaampia ja vahvempia. Oot todennäköisesti salin heikoimpia ja salaa kärsit siitä. Vaikka kuinka yrität pitää yllä tsemppiä asia jopa hieman masentaa sinua. Treenaat silti kuin hullu, jotta kehittyisit samalle tasolle kuin nämä kovatasoiset bodarit, mutta se tuntuu välillä toivottomalta. Olet karkkipussin paha karkki.
Vanhempasi muuttavat pikku paikkakunnalle ja muutat heidän mukanaan. Löydät paikallisen pikkusalin ja päätät ostaa kuukausikortin sinne. Salilla käy pelkästään ekan ja tokan vuoden harjoittelijoita ja siellä huomaat olevasi koko salin isoin ja lihaksikkain treenari. Muut tulevat kyselemään neuvoja sinulta ja koet ylemmyyden tunnetta. Mielialasi on korkealla etkä ole koskaan aiemmin tuntenut niin hyvää fiilistä. Löydät salilta jopa itsellesi tyttöystävän joka ihailee isoja muskeleitasi. Ympärillä olevien ihmisten vuoksi sinusta on tullut karkkipussin paras karkki.
Huomaat kuitenkin, ettet treenaa enää niin kovaa kuin ennen. Kukaan ei ole enää potkimassa sinua treenaamaan kovempaa, koska olet jo salin kovin. Lopulta lopetat treenaamisen, koska se ei tunnu enää tavoittelemisen arvoiselta asialta.

Niin hyvässä kuin huonossa, me tarvitsemme erilaisia ”karkkeja”. Nämä karkit vaikuttavat meidän olemassaoloon ja voivat viedä meitä eteenpäin, piristää, masentaa, potkia persuksille tai laiskistaa meidät sohvaperunoiksi. Valinta on aina meillä itsellämme ja siksi tarvitsemme erilaisia karkkeja elämäämme. Ympäristötekijöillä on aina oma vaikutuksensa meihin, mutta me itse kuitenkin päätämme minkälaisessa ympäristössä elämme ja minkälaisen ympäristön annamme itseemme vaikuttaa.
Myös asenne vaikuttaa elämäämme. Voit ajatella asiat negatiivisesti tai voit ajatella ne positiivisesti. Lasi on joko puoliksi tyhjä tai puoliksi täynnä, itse sen päätät. 🙂
Oma pussi
Mutta yksi asia joka itseänikin mietityttää on se oman pussin rakentaminen. Kun saat vapaat kädet valita karkkeja omaan pussiisi, miksi sieltäkin useimmiten löytyy niitä karkkeja, jotka syöt ikäänkuin vasten tahtoasi viimeisenä tai jopa jätät syömättä? Mihin se oikeastaan perustuu ja mitä se kuvastaa ihmisluonnosta?
Miksi otin niitä pahanmakuisia lakritsikarkkeja, kun sain itse päättää pussin sisällöstä? Niin, siinäpä kysymys. Voisiko syynä olla yksi  ihmisen perussynneistä, ahneus!
Ahneudessani otin enemmän kuin olisin tarvinnut? No oli miten oli, oikein mukavaa itsenäisyyspäivää kaikille. Käyttäkäähän hyväksenne noita Fitnesstukun itsenäisyystarjouksia (ks. ed blogipostaus) ja heittäkää kommenttia jos ei muuta tekemistä ole! 🙂