Jokainen tyylillään

No niin!
Ollaan jälleen linjoilla. Menipäs siinä tovi, ennen kuin saatiin blogi takas ylös. Fiilis oli kuin olis jalka amputoitu. Tää on kuitenkin sellainen henkireikä ja kanava jonka kanssa tulee jatkuvasti elettyä, joten sen katoaminen tuntui vähintäänkin oudolta. Oon huomannut tän blogin kuitenki kiinnostavan monia ihmisiä ja hurjastihan tänne tullaankin kommentoimaan ja tsekkaamaan päivityksiä.
Sain ihan kipeesti kyselyitä ja ihmettelyjä, että mitä on tapahtunut, kun blogi ei avaudu. Kiitos vaan kaikille huolestuneille blogin lukijoille, kun ilmoittelitte minulle blogin tilasta. Mutta no worries, nyt ollaan eetterissä ja homma rokkaa taas entiseen tapaan. Tätähän ei sovi lopettaa kyllä tätä bloggaamista, koska jo itsellenikin tää on sen verran ”kansalaisvelvollisuutta”, että vastailee kysymyksiin ja tuo bodybuildinkia ihmisten tietoisuuksiin.
Uusin jakso RAW&UNCUTtia on saanut lähinnä vain positiivista palautetta!? Mä olen sinänsä vähän pettynyt, sillä odotin jälleen jonkin asteista pökälemyrskyä. Edellinenhän jostain kumman syystä sai pakkiksella ja siellä toisella lihasfoorumilla (se josta piti tulla isompi ku pakkiksen, muahahahaa)  jotkut netin ”treenigurut” kritisoimaan tapaani treenata selkää. Mä en ihan ymmärrä tätä valtavaa treenityylien arvostelua, koska treenaaminen on kuitenkin kovin yksilöllistä. Tulokset puhuvat aina puolestaan.
Kovimmat arvostelijat näyttävät itse yleensä olevan sellaisia läskimahaisia lihaksettomia ”nettiguruja”, ainakin kuvien perusteella, jotka tuntuvat pätevän ihan kaikessa ja heittelevät tutkimuksia tutkimusten perään ilman mitään omakohtaisia kokemuksia. Ja mitä niillä tutkimustiedoilla edes tekee, jos ei pysty edes omaa kroppaansa saamaan sellaiseen kuntoon kuin saarnaa?

Lisäksi nämä ”gurut” takertuvat meikäläisen treeneissä painoihin, voimatasoihin ja kaikkeen irrelevanttiin. Siinä kohtaahan nämä ”gurut” paljastavat totaalisesti oman tietämättömyytensä, kun eivät edes ymmärrä sitä yksinkertaista faktaa, että kehonrakennuksella ei ole mitään tekemistä voiman kanssa. Muutenhan voimanostajat olisivat lihaksikkaampia kuin bodarit.
Toisaalta, mä aina tykkään, kun herätän keskustelua oli foorumi mikä tahansa. Pahinta olisi välinpitämättömyys. Aina pitää herättää jotain tunteita. Eikös vastaava ole jo mainospuolellakin tuttu ilmiö, ihastuta tai vihastuta, kunhan jäät ihmisten mieliin? No joo, ei mun tarkoitus ole tietenkään tahallani vihastuttaa ketään, mutta koskaan et voi kaikkia miellyttää, se on fakta. Ja sit on niitä, joita vain ilman mitään syytä ärsyttää kaikki mahdollinen. Hassuinta on se, että IRL ei kuitenkaan kukaan, ei edes se jota mä ärsytän ihan sanoinkuvaamattomasti, tule ikinä koskaan sanomaan päin naamaa niitä samoja asioita mitä nimimerkin takaa on sanonut. Uskomattoman munatonta touhua oikeastaan jos alkaa enemmän miettimään asiaa.
Jos mua jokin ärsyttää, niin mä jätän huomioimatta sellaisen. En mä mene tieten tahtoen vielä lisäämään omaa ärsytystäni, kuten näyttää joidenkin kohdalla tapahtuvan. Musta tuntuu, että ne joita mä ärsytän, katsovat kaikista eniten mun videoita ja lukevat fanaattisen tarkasti mun blogia ruokkien omaa ärsytystään.
Jep, näinhän se menee. Ei voi mitään. Tän matkan täällä maapallolla voi viettää velloen kateudessa, katkeruudessa ja negatiivisuudessa tai sen voi viettää nauttien omasta elämästään ja keskittyä omiin asioihin. 😀