...In sickness and in health - I shall prevail!

Moi!

Tokaa päivää sairaana himassa. Eilinen meni puolitajuttomana sängynpohjassa. Ilmoitin pomolle olevani työkyvytön ainakin pari päivää. Ei näytä helpottavan eli huomenna näkee sitten joutuuko tässä sitten oikeasti menemään ihan lääkäriin. Mulla on kauhea angsti kaikkia mahdollisia lääkärissäkäyntejä kohtaan. Mä en mene ennen kuin on ihan pakko. Toivottavasti tässä toipuu oli sitten miten vakavaa.

Yleensähän nää jutut menee just näin, että takana on pari viikkoa törkeen hyviä treenejä ja gainsseja tulee ovista ja ikkunoista sisään. Peilistä tuijottaa pumpissa ja kovassa kuosissa oleva lihasrekka, elämä hymyilee. Tulokset ovat kasvussa ja rauta painaa joka treenissä vähemmän ja vähemmän. Into treenaamiseen on ihan katossa ja käyt vähintään sen 6 päivää viikossa treenaamassa. Sitten yks kaunis ilta tuut kipeäksi, olet viikon pois pelistä (vähintään) ja kehitys tipotiessään. Käy vielä mentaalisestikin pääkoppaan, kun joudut toimeettomana makaamaan himassa. Seinät kaatuu päälle ja hajottaa.

Tää on se juttu jota tykkää tehdä ja siitä ei halua tinkiä yhtään sairauslomapäivää pois. Syö rotan lailla maata himassa ja katsoa kun lihaspaine tyhjenee kropasta kuin ilmapallosta poistuva ilma. Päivät kulkee hitaasti ja tuskin saat nukuttua olotilasi takia. Yöllä naapurin juoppoakka huutaa pihalla kännissä ja pitää huolen, ettet nuku yölläkään. Hikoilet ja palelet vuorotellen ja käyt keittiössä jo valitsemassa sopivaa lihanuijaa millä nuijit sen pihanurmella makaavan eukon hiljaiseksi. Hyvä mielikuvitus ja kipeä olo synnyttää ihmeellisiä fantasioita…

Lopulta kuitenkin päätät kohteliaasti käydä ehdottamassa parvekkeelta, että voisiko rouva olla hiljaa, kun kellokin on jo puoli kaksi yöllä. Rouva kuitenkin vain innostuu, kuin pikku lapsi, joka sai vihdoin huomiota, ja huutaa kahta kauheammin. Kutsuu minua vielä Ramboksi. Sanon että en ole Rambo vaan sen veli ja soitan kohta poliisin paikalle jos et hiljene. Kuin ihmeen kaupalla taksi tulee parin vartin kuluttua ja nappaa akan kyytiin. Parempi näin, ei tarvitse valtion rahoja tohonkaan tapaukseen tuhlata.

Mä olen aina ihmetellyt sitä, että kännissä pitää huutaa? Kun ei kaikki ihmiset huuda vaan ne on ne tietyt tyypit. Porukassa kun kännätään, pitää aina olla joku joka vain huutaa? Kaipa ne rakastaa omaa huutavaa ääntään niin paljon, että sitä vaan pitää huutaa katkeamatta koko ilta. Tosin joskus voisi vähän miettiä missä päin sitä harrastaa tätä huutamista ja mihin kellon aikaan. Mulle olis ihan sama jos se huuto tapahtuisi taajaman ulkopuolella, mutta yleensähän tämä känniörveltäminen ja älämölö tapahtuu juuri väestökeskittymissä ja pikku lähiöissä, jossa paljon ihmisiä.

Joillekin on uni tärkeää, vaikkei millään sitä uskoisikaan. Toiset ihmiset nukkuvat jo ysin aikaan, kun herätys töihin on kolmelta. Lihaskin kasvaa vain unessa, joten bodarille jos kenelle uni maistuu. Sitten on me vuorotyöläiset, jotka saattavat ihan viikonloppunakin mennä töihin, eli perjantainakin mennään ajoissa nukkumaan. Se on niin ihanaa, kun naapurustossa alkaa seiskalta jytistä musa ja se katkeaa sitten vasta siinä vaiheessa kun meikä on jo matkalla aamuvuoroon neljän korvilla.

Oli miten oli, meikä kyllä selviytyy vaikka kuinka naapurin huutoämmä huutaa pihalla. Kohta tulee talvi ja huuto siirtyy sisälle ja onneksi vaimenee hiukan. Meikä myös paranee tästä olostakin joskus ja se tarkoittaa, että salille mennään heti rankaisemaan rautaa.

Heti kun olo kohenee ja ruoka alkaa maistua, saa pannu käydä kuumana ja kanafileet saa ruskean pinnan. Kanaa syödään nyt 800 grammaa päivässä. Nyt panostetaan tähän bodibildinkiin. Kehitystä on tullut jo niin kivasti viime vuoden kisojen jälkeen, kuten ehkä joku tarkkasilmäinen voisi tuosta miken ottamasta kuvastakin päätellä. Rasvakudosta ei ole tullut sen enempää mitä sitä on hyvä ollakin offilla eli 10% paikkeilla ja saisi sitä olla enemmänkin. Melko rasvaton keho on huomattavasti alttiimpi loukkaantumisille ja sen olen nyt valitettavastihuomannutkin. Oikea jalka on melko pahassa hapessa, mutta nämä on näitä koittelemuksia joiden tarkoitus on yrittää estää mun mahdollinen kehittyminen eteenpäin. Kolmeen otteeseen revennyt lihas yrittää kiukutella, mutta minäpä en luovuta. Niin kauan ku sillä tekee edes yhtä liikettä mä aion näitä lihaksia rääkätä, ruokkia proteiinilla ja antaa hellää lepoa.

Hidasteita tulee varmasti jatkossakin, mutta nehän ei muuta ole kuin hidasteita. Tässä on vielä jokunen vuosi aikaa kehittyä ja kasvaa. Paino on näissä rasvoissa 86-88kg. Pyritään siihen, että se nousee vielä yli 90 kilon ilman että läskiä synnytettäisiin yhtään enempää. Tavoitteita on ja sen eteen tehdään töitä. Seuraa mukana kun taistelen tässä loputtomantuntuisessa rämesuossa ja tarvon hitaasti mutta varmasti eteenpäin!

Askeesia ja rutiinia. Sillä on kehonrakentaja tehty. Lihas ja kroppa tykkää kun sille antaa rutiinit ja rytmin. Samat kellonajat ovat optimaalisinta mitä voit kropalle antaa. Itse en töiden vuoksi pysty täysin toteuttamaan perusrytmiä, mutta mukautuminen on siinä tärkeää. Oli treenit sitten aamulla, ilalla tai yöllä, rytmitä ruokailut, koko valveillaolon ajaksi. Treenaa aina omalla maksimiteholla mitä sillä hetkellä pystyt pöydälle lyömään. Jos väsyttää niin silloin lähdet sen mukaan treenaamaan, aluksi kevyesti ja lisäämällä vireystilan kasvamisen myötä tahtia. Energisinä päivänä sitten tapat lihaksen juuria myöten. Älä koskaan tingi treeneissäsi vaan anna kaikkesi.

Omistautuminen lajille on sitä, että hyväksyt jo alusta alkaen tietyt faktat. Kehitys tapahtuu ajan kanssa ja se vaatii työtä. Jos et ole valmis tekemään työtä, et ole valmis tälle lajille. Työtä pitää tehdä ja sitä tehdään koko elämän ajan. Kroppa ottaa heti vallan, jos annat sen johtaa ja päättää mitä syödään ja kuinka paljon liikutaan. Kropan on aina oltava renki ja sinä olet isäntä. Sinä viet ja kuritat sitä ja kroppa tottelee. Se myös näkyy, sillä laiskassa mielessä on laiska kroppakin. Löysäily näkyy heti jenkkakahvoina ja kaljamasuna. Jos ranut maistuu iltaisin ja annat kropallesi liikaa joustoa, peilistä katsoo hyvin nopeasti vallan ottanut ulkomuoto, josta näkyy että nyt ollaan oltu mukavuusalueella.

Ihmisen elimistö on äärimmäisen mukavuudenhaluinen. Lihas valittaa heti jos se joutuu tekemään työtä. Vaikka meillä on kaikki valmiudet tehdä kovaa ruumiillista työtä, ei kroppa silti halua (jos sen ei ole pakko) tehdä yhtään enempää ruumiillista rasitusta. Kroppa adaptoituu nopeasti jos jonkinmoisiin olotiloihin ja mieluisin sille on tietysti se olotila, jossa ei tehdä muuta kuin ruokitaan suolistoa, levätään ja annetaan rasvakudoksen kasvaa. Mitä syvemmälle annat kropan tottua moiseen olotilaan sitä vaikeampi sieltä on enää nousta pois.

Mentaalisesti pelkkä oleminen on joillekin meille sula mahdottomuus. Liikkumisesta saa kroppa hyvän olon ja mikä tärkeintä myös mieli saa hyvän olon. Nämä kulkevat käsi kädessä. Terve mieli terveessä ruumiissa. Pidä huoli että pidät kroppasi terveenä ja vahvana. Silloin myös mielesi on vahva ja terve!