Hyvällä tai pahalla

Terve!

Tuli kommenteissa ihan pätevä kysymys, jonka kokee kaiketi ainakin muutama kanssakulkija. Eli kyssäri meni näin:

”Mutta on ihan kysyttävääkin.. Eli onko sulla neuvoja siihen, miten saisi oman kumppanin kanssa liikkumaan ja olemaan aktiivinen? Aina lupailee joka kuukauden alussa ja vuosien vaihteessa että “nyt alkaa se treenaaminen” mutta kun on sen aika, niin sen lupauksen pitäminen kestää max 2 päivää. Selityksiä löytyy, jotta saa olla siellä sohvalla ja katsella kaikkia vitun sisustussuunnittelu ja laihdutusohjelmia. Uskoisin että tämä ongelma on yllättävän monella. Tähän kysyisin sulta neuvoa eli miten saada oma kumppani liikkumaan. Ja pitämään ne saatanan karkkilakot yms.. Voiko sun mielestä toisen asennetta muuttaa?”

En ole tietenkään mikään parisuhdeterapeutti, mutta itse näen asian niin, että homman voi hoitaa joko hyvällä tai pahalla. Ensinnäkin, mielestäni jokaisen on vähintäänkin itseään varten pidettävä ulkonäöstään huolta. Sitä myös voi kunnioittaa kumppaniaan sen verran, että haluaa näyttää hyvältä kumppaninsa silmissä.

Tossa viikolla tuli telkkarista se laihdutusohjelma, jossa kumppani oli lihonnut kolmessa vuodessa 40 kiloa ja tyttö perusteli lihomisensa ja ulkonäöstä huolehtimisen puutteen sillä, että kun oli miehensä saanut, ei ollut enää tarvetta näyttää hyvältä. ??? Siis mitä hemmettiä? Tää mimmi sitten oli lähtenyt tähän laihdutusohjelmaan mukaan sen takia, kun oli alkanut epäilemään, että miehensä ei välttämättä kuintenkaan kohta enää näe häntä hyvännäköisenä ja ero voisi olla mahdollinen? Ohjelmassa sitten seurattiin kiukuttelevan pulleron matkaa hiukan hoikempaan kuntoon. Kundi kiltisti auttoi niin henkisesti kuin fyysisestikin matkalla. En jaksanut katsoa ohjelmaa loppuun, niin ärsyttävän oloinen nainen oli.

Metkaa vaan oli kuulla tuo kommentti, että kun oli miehensä saanut, oli kunnosta huolehtiminen lakannut siihen paikkaan. Tämä jos mikä on sitä toisen pitämistä itsestäänselvyytenä. Mielestäni kunnon ja ulkonäön ylläpitäminen on samalla kumppanin kunnioittamista. On mukana myös se terveysaspektikin.

Miten sitten saa kumppanin sohvalta liikkumaan? Jos sen kumppanin nyt ylipäätään sieltä ylös saa, niin silloin vaihtoehtoja on joko ilmaista asia kauniisti tai töksäyttää se rumasti. Kauniisti vihjailemalla ja suostettelemalla saa liikkeelle ehkä sellaisen kumpanin, joka oikeasti on vain hieman sokaistunut oman ulkonäkönsä suhteen ja lähteekin varmasti liikkeelle sieltä. Sitkeä tapaus ei persettään varmasti sohvalta nosta vaikka kuinka kauniisti lausut sille kalevalanomaisesti: Kampee ylös kaunokainen, perseesi sohvalta jo nosta. Ulos kanssani kävelylle lähde, tempaise itsesi hölkkäretkelle. 

Tällaisessa tapauksessa on otettava järeämmät keinot käyttöön. Kun kaikki edellämainitut keinot ovat käytetty ja kumppani yhä leikkii kuuroa, on käytännössä pakko todeta totuus päin naama. Kuules Liisa/Lassi, ei millään pahalla, mutta nyt joko muuttuu tää elämäntyyli tai sit muuttaa joku pois. Mä en enää kattele sitä että sä vaan makaat ja turpoot eikä sua kiinnosta miltä sä näytät. Kyllä se vaan on niin, että jos kumppani ei silmää miellytä niin siinä ruvetaan kattelemaan muualle.

Valitettava totuus mutta näinhän se on. 😀