Huomenta ja hyvää yötä

Huomenta

Vai pitäiskö sanoa hyvää yötä, kun meikä on jo kolmelta ylhäällä menossa duuniin? Jotkut yökyöpelit ja zembalohiiret vasta ovat palailemassa himaan riennoiltaan.

I’m okay!

Mä kyllä ihmettelen noita portsareita, joita tietysti tänkin lajin (bodaus) piiristä löytyy useita, miten nämä jaksaa vuodesta toiseen katsella känniääliöitä? Ja mikä siinä on, että kun ollaan humalassa, pitää huutaa? Onko se joku alkukantainen, vaistonvarainen refleksi, jonka alkuihminen on oppinut päästämään suustaan? Kadulla huudetaan aivan syyttä tai vielä pahempaa, lauletaan. Viikonloppuisin tulee poikkeuksetta nähtyä ja kuultua näitä mölyapinoita. Selvin päin ollaan hiljaa kuin hiiret.

Ootteko esim huomanneet istuessasi maanantaiaamuna bussiin, siellä ollaan hiljaa kuin hautajaisissa. Perjantai/lauantai-iltana bussiin istuessasi et voisi kuvitella näiden matkustajien olevan samoja ihmisiä, kun sellainen meteli ja vauhti on päällä alkoholin siivittämänä tietysti. Joku ulkomaalaissyntyinen joskus ihmetteli, että ollaanpas sitä Suomessa töykeitä, kun hän meni bussiin niin kukaan ei tervehtinyt taikka jutellut toisilleen? Tämän ulkomaalaisen omassa kulttuurissa hiljaa oleminen oli merkki, että oltiin loukkaantuneita tai vihaisia. Rento jutustelu tuntemattomankin kanssa oli luonnollista ja jokapäiväistä.

Joo, ei meillä jutella. Istutaan hiljaa ja tuijotetaan ikkunasta ulos kaukaisuuteen. Tosin en mäkään välttiksenä aamulla ole niitä innokkaimpia debatoijia.

***

Tänään sitten vähän rääkkäämään selkäosastoa salille. Täytyy pistää romut liikkeelle ja selkä leviämään. HUomenna onkin vapari duunista, eli saa nukkua pidempään. Ah, se tulee kyllä tarpeeseen. Tää pimeä aika ei ole mua varten. Onneksi on toi kirkasvalolamppu, se tuntuu tehoavan, tai sitten mä vaan luulen niin. Mene ja tiedä.