Äkillinen sairauskohtaus vei sairaalaan

Moikka kaikille!

Hyviä ja huonoja uutisia. Hyvät uutiset on se, että olen yhä elossa ja paranen todennäköisesti ihan normaalisti. Huonot uutiset on, että riski tosin piilee, että pysyviä vammoja voi jäädä. Mitä on oikein tapahtunut ja milloin?

Maanantai-iltana palasin normaalisti töistä, ajoin auton parkkiin ja nousin autosta ylös. Koin hassun huimaavan tunteen päässäni. Olo meni hetken päästä ohi, mutta kotona palasi aina vähän väliä. Söin iltapalan ja katselin tietokoneella jotain ohjelmaa, kun oloni vaan heikkeni. Maailma alkoi pyöriä päässä ja aloin voimaan pahoin. Hikoilin valtavasti ja vessaan päästyäni alkoi oksentelu. Tunnin verran kamppailin itseni kanssa ja lopulta pääsin makuuhuoneeseen sänkyyn. Silmät kiinni laittaessani sain huimauksen kuriin ja nukuin epätasaisesti noin 4-5 tuntia, kunnes jouduin heräämään.

Yhdeksältä oltiin sovittu kirjan viimeistely meillä ja Jouni Lehtonen sekä Jouni Virtamo tulivat paikalle. Keitettiin kahvit ja ryhdyttiin viimeistelemään kirjaa. Kerroin huonosta olostani ja miten olo ei ollut vieläkään helpottunut. Huimasi ja voin pahoin. Taistelin itseni kanssa ja väännettiin kolme ja puoli tuntia töitä kirjan kanssa, jonka jälkeen sanoin pojille oloni olevan niin heikko, että oli pakko mennä lepäämään. Pojat olivat huolissaan ja sanoivat, että minun olisi hyvä mennä lääkäriin tuon oloni kanssa. Aivoverenvuodossa esimerkiksi on juuri vastaavanlaisia oireita, huonovointisuutta ja tasapainoaistin menettämistä. Päätä ei kuitenkaan särkenyt, joten en siinä sitten tehnyt muuta kuin menin lepäämään.

Kolmelta oli minulla aika Kouvolan 123tuulilasi.fi -lasinkorjaamolle, jonne olin saanut uskomattoman hyvän asiakaspalvelun ansiosta uuden tuulilasin ja korjausajan. Kiitos vielä kerran todella paljon Puttosen Jarnolle todella kympin palvelusta siellä. Sain vaimon lähtemään mukaan reissuun, koska koin, että oloni oli yhä tosi heikko. Paluumatkalla oloni vaan huononi. Oksensin autoon monta kertaa ja siinä kohtaa ei muuta auttanut kuin mennä Peijaksen sairaalaan suoraan.

Ilta kuuden jälkeen Peijakseen odottelemaan. Lopulta pääsin kolmen tunnin odottelun jälkeen lääkärille, joka muutaman testin jälkeen totesi sairauden olevan hyvänlaatuinen asentohuimaus, joka minun kohdallani oli hyvin agressiivisen raju. Tässä sairaudessa sisäkorvan johonkin kolmesta kaarikäytävästä on kulkeutunut sakkaa, joka antaa sisäkorvan herkille aistinsoluille väärää tietoa pään liikkeistä. Kiteet ovat normaalisti kiinni geelimäisessä aineessa, mutta voivat irrota ja ajautua sisäkorvassa väärään paikkaan.

Hyvänlaatuisen asentohuimauksen varsinaista aiheuttajaa ei tiedetä. Usein asentohuimaus vaivaa muuten täysin terveitä ihmisiä. Kyseessä on ilmeisesti rappeumamuutos. Asentohuimaus voi johtua myös pienestäkin pään vammasta: lyöt pään kaapin reunaan ja seuraavana päivänä pyörit karusellissa. Itse en kuitenkaan ollut lyönyt päätäni mihinkään, tuo huimaus ja pahoinvointi syntyi kuin tyhjästä. Yhdessä hetkessä olin täysin terve, seuraavassa hetkessä oloni romahti. Pahin pelko, aivoverenvuoto, infarkti tai neurologinen häiriö on kuitenkin lähes täysin suljettu pois. Toki lääkäri Peijaksessa sanoi, että on hyvä tarkkailla nyt olotilaa ja seurata, jos tulee jotain motorisia häiriötä niin heti takaisin sairaalaan.

Tälle sairaudelle ei ole lääkitystä olemassa ja muutenkin ollaan hyvin tietämättömiä, mistä tällaiset oireet syntyvät. Hoitokeinona suositellaan tehtävän eräänlaisia asentomanööverejä, joiden avulla yritetään ajaa sakkaa pois kaarikäytävästä. Näin on mahdollista nopeuttaa paranemista. On kuitenkin mahdollista, että huimausoireita voi jäädä ihmiselle. Esimerkiksi omalla äidilläni on vastaavaa oireilua ollut, tosin hyvin paljon lievempänä, mutta hänelle on jäänyt osittainen huimaus päälle, joka oireilee tietyssä tilanteissa. Pitää toivoa, että nämä oireet katoavat ja paranen täysin. Huimaus ja siitä syntyvä pahoinvointi on todella epämiellyttävä tunne.

Sairaalasta poistuttuamme, oksentelin sairaalan pihalla kymmeniä kertoja. Olotila oli aivan järkyttävä. Autossa oksensin joka kuopan ja töyssyn kohdalla enkä saanut lopuksi enää silmiäni auki. Parkkipaikalla autosta ulos tullessani oksentelu ja pahoinvointi jatkui rajuna. Kävelin kuin olisin ollut umpihumalassa. Vasta kotona päästessäni makuulle, oloni helpotti.

Nyt tässä kirjoittaessani tätä juttua, lepäilen sängyssä ja koitan vain selviytyä. Välttelen äkillisiä liikkeitä pääni kanssa ja koitan vain levätä ja nukkua. En ole syönyt maanantain jälkeen mitään, joten voitte uskoa, miten kuiva ja tyhjä oloni on. Yritän nyt vain toipua ja ehkä jossain välissä koitan saada suuhuni jotain. Mikään ei maistu, ei ole nälkä eikä jano. Pahoinvointi, joka on jatkunut maanantaiyöstä on vienyt täysin ruokahalun. Ei yksinkertaisesti houkuttele syödä, kun sen sitten oksentaa ulos samoin tein.

En ole koskaan kokenut mitään näin inhottavaa olotilaa. Tätä on vaikea kuvailla mitä tässä tuntee. Suoranaista kipuahan minulla ei ole. En siis kärsi päänsärystä tai muusta kolotuksesta. Tasapainoaistin menetys on ihan hirvittävää. Sitä on täysin avuton ja sekaisin. Siihen kun lisätään vielä tämä järjetön pahoinvointi, on olotila täysi kaaos. Ainoa asia mitä haluaa tehdä on käpertyä vain sikiöasentoon silmät kiinni ja olla paikoillaan. Pienikin asennon vaihtaminen aiheuttaa huimausta ja sen kautta uudelleen pahoinvointia.

Nyt olen vain hissukseen paikoillani ja liikun hyvin hitaasti askel askeleelta ja koitan vain selviytyä. Toivon hartaasti, että oloni kohenee, sillä tätä olotilaa on vaikea kestää. Pidetään peukkuja, ettei pysyviä vammoja jää tasapainoelimiin.

T. Mika