Elämän pituinen progressio

Moi

Kuulin tuossa taannoin jonkun pohtineen mun olevan luonnostaan lihaksikas ja että mulla olis aina ollut iso selkä jne. Ja tämän vuoksi siis mun lihaksille olisi ihan sama miten niitä treenattaisiin, ne kehittyisivät kaikesta huolimatta.

Tämä ei todellakaan pidä paikkansa. Kun 22 vuotta sitten menin salille, painoin hädin tuskin 50 kiloa ja olin aikamoinen rimpula. Jokaikisen lihasgramman eteen on tullut tehtyä ihan sairaasti töitä. Ajatelkaa sitä, että vasta 12 vuoden treenaamisen jälkeen menin ensi kertaa vasta bodauskisoihin! Moni treenari on kisapöksyt jalassa lavalla vaikka treenivuosia on takana pari, kolme. Toiset kehittyvät nopeammin ja toiset hitaammin. Minä olen aina kuulunut siihen jälkimmäiseen porukkaan. Hiljaa hyvää tulee. 🙂

Ajan kanssa kehittyy ja 22 vuotta on pitkä aika joka tietysti näkyy kenessä tahansa. Itse olen kuitenkin koko tämän ajan treenannut ilman pidempiä taukoja. Välillä vähän kovempaa ja välillä treenit ovat olleet enemmän ylläpitävää treeniä.

Jokaisella meistä on omat vahvuudet, itselläni myös kehittyi vahvuuksiksi selkä sekä penkkipunnerrus. Tosin aluksi penkki junnasi pahasti paikoillaan, kunnes saatiin tekniikkaneuvoja ammattilaisnostajalta ja sen jälkeen kehitys oli kaikin puolin räjähtävää. Penkki oli se juttu mikä oli aluksi tärkeää ja mihin panostettiin täysillä. Muut lihasryhmät olivat toissijaisia. Onneksi kehonrakennus tuli kuvioihin mukaan ja toi balanssia treeneihin.

Selän vahvuus rakennettiin kovilla ylätalja- ja alataljavedoilla, joita tehtiin pääasiallisesti ekat kymmenen vuotta melkein poikkeuksetta joka treenissä. Maastavetoa en ole oikeastaan koskaan treenannut. Puolen vuoden kokeilun tuloksena nostin 6 x 220kg mavessa. Vaikkakin mave on erittäin hyvä yleisliike, en itse ole nähnyt sitä niin tärkeänä kehonrakennusmielessä.

16-vuotiaana:

36-vuotiaana:

Ylätaljaa olen veivannut eteen ja niskantaakse isoilla romuilla. Kovimmat sarjat ovat olleet 150-160 kilolla 20 toistoa. Alataljassa on tullut tehtyä 160 kilolla joku 10 toistoa.

Muutin selkätreenejäni muutamia vuosia takaperin, kun seurasin Heinäsen Markuksen brutaaleja ylätaljavetoja isoilla romuilla. Olin siihen asti tehnyt vuosia äärimmäisen puhtaita vetoja ja kun Markus tekikin vetoja kovalla intensiteetillä sekä isoilla romuilla hieman tekniikan puhtauden kustannuksella, päätin itsekin kokeilla moista. Sain selkääni aivan uudenlaisen tuntuman Markuksen tyylillä ja päätin ottaa ”likaisemman” tyylin ohjelmaani mukaan. Toki moinen ei varmastikaan toimi monilla, mutta itse saa niin järkyttävän kovan tuntuman että lihas suorastaan räjähti kasvuun.

Kaikki tämä perustuu siihen, että teen isoilla painoilla pitkää sarjaa ja hyödyntämällä kehon liike-energiaa pystyn viemään sarjat paljon pidemmälle mitä puhtaalla tekniikalla ikinä pystyisin. Vaikka liike on epäpuhdas olen huomannut selän lihasten siltikin aktivoituvan juuri ison painon vuoksi. Iso paino ja pitkä toistomäärä yhdessä tuntuvat repivän tuskaiselta lihaksissa. Pitkät sarjat ovat silkkaa kipua ja 6-7 toiston kohdalla on usein pakko pysähtyä ja poimia loput toistot yksitellen.

Täytyy aina muistaa, että lihasten treenaaminen on yksilöllistä ja lihaksen tuntuma voi olla hyvinkin erilainen kullakin treenarilla. Kokeilemalla ja pitämällä mielensä avoimena voi löytää paljonkin uusia, juuri itselleen sopivia metodeja hajottaa lihassolut totaalisesti.

Jos joku oikeasti luulee, että yksikään gramma tai kilo lihasta on tullut mulle helposti on niin totaalisen väärässä. Mitään et maailmassa saa helposti tai ilmaiseksi. Varsinkaan lihaksia. Itse olen nuorena ollut pieni ja heikko. Niistä lähtökohdista aloittaminen on kaikkea muuta kuin helppoa. Kun sitä on juuri ja juuri 50 kiloinen laiha poika, lihasmassan rakentaminen on miltei mahdotonta. Ainakin se vie vuosia, kuten omassa tapauksessani on käynyt ja työ on vieläkin ihan vaiheessa.

Lähinnä naurattaa, kun joku vertaa minua johonkin raskaan sarjan kehonrakentajaan ja vertailee minun selkääni näiden jumalattoman isojen äijien selkiin. Herran jumala, siis tällaista lavalla alle 80 kiloista hobittia johonkin yli satakiloisiin isoihin monstereihin? Eihän siinä ole mitään järkeä verrata mua painavampiin ja pidempiin liharekkoihin. Mua vois verrata saman sarjan ukkoihin mutta miksi verrata mua ihan eri sarjan miehiin? Ei ymmärrä.

Laitetaan tähän vielä tuo valtavasti tappelua ja kritiikkiä herättänyt RAW&UNCUT selkätreenivideo: