Miksi bodaus on niin näkymätön laji Suomessa?

Bodaus on pienen harrastelijajoukon laji Suomessa ja se kyllä näkyy monessa suhteessa. Laji on ensinnäkin vaativa ja se tarkoittaa yleensä vuosien uurastusta ennen kuin voit kilpailla siinä. Kisojakaan ei järjestetä kuin pari kertaa vuodessa. Taloudellisista lähtökohdista on turha ajatella harrastavansa kehonrakennusta. Täällä ei edes ammattilaistasolla kukaan elätä itseään pelkästään kilpailemalla bodauksessa. Pitkälti sama juttu voimanostossa ja painonnostossa, paitsi näissä tosin kilpaillaan hieman ahkerammin kuin bodybuildingissa.

Kehonrakennus ei näy juuri missään eikä siitä urheilulajina puhuta tiedotusvälineissä taikka mediassa. Missä on syy? Voisin oikeastaan listata hieman asioita jotka tähän saattaa vaikuttaa.

• Lajina hankala
• Vie vuosia kasvattaa vaikuttava lihasmassa.
• Taso maailmalla valovuosia edellä Suomen tasosta.
• Kisoja järjestetään liian harvoin
• Eri liitot yhteistyökyvyttömiä keskenään
• Kilpailijat pääasiallisesti näkyvillä vain harvoin järjestetyissä kisoissa.
• Lajista puuttuu ne suuret starat
• Laji ja säännöt liian tuntemattomat suurelle yleisölle.
• Taloudellisesti mahdotonta elättää itseään lajia harrastamalla
• Ei rahakisoja, eikä muutenkaan kunnon palkintoja.

Mitä asialle voisi tehdä?

Eipä juuri mitään. Liittojen osalta on ruohonjuuritasolla mahdotonta vaikuttaa. Bodauksessa liitot ovat keskenään samalla tavalla tukkanuottasilla kuin esim nyrkkeilyssä. Eriävät säännöt hankaloittavat liittojen yhtenäistämistä. Myös kilpailukiellot eri liiton kisoissa kisaamisesta tuskin edesauttaa lajin nostattamista ylöspäin.

Se mihin voisi kisaajat vaikuttaa on näkyvyys. Kun lajin parissa muutenkin kilpaillaan niin harvakseltaan, olisi näkyvyyttä oltava kilpailjoiden osalta enemmän. Moni lajin parissa kisaava lähinnä keskittyy rauhassa treenaamiseen eikä tuo itseään esille kuin vasta lavalla kisatessaan. Fanit haluaisivat varmasti nähdä ja kuulla idoleitaan enemmän. Onko sitten suomalainen mentaliteetti sellainen ylipäätään, että ei haluta juurikaan tuoda itseään esille? Käydään salilla ja mennään kotiin.

Moni lajia seuraava näkee esikuvansa vain kerran vuodessa viiden minuutin ajan lavalla. Ja hyvä jos kerran vuodessa sillä moni kisaa esim joka kolmas vuosi.

Täytyy kuitenkin sen verran sanoa, että pientä edistystä on havaittavissa, sillä bloggaaminen on jokseenkin yleistynyt ja jokunen bodarikin omistaa jo kotisivut, jossa silloin tällöin kirjoittaa omista tekemisistään. Se ei vaan riitä. Jos seurataan esim tyttöjä, Fitness, BF, bikini yms. siellä ollaan huomattavasti valveutuneempia tässä esillä olemisessa. Kuinka ahkerasti tytöt pitääkään blogejaan ja tuovat esiin itseään sekä lajiaan positiivisella tavalla.

Näkyvyyttä tarvitaan lisää, jos halutaan tätä lajia enemmän Suomen kartalle. Miehetkin saisivat tehdä enemmän videoita treeneistään, blogata ajatuksiaan ja antaa neuvoja nuorille urheilijanaluille. On pakkista, jossa voi vastailla kiperiin kysymyksiin vaikka omassa ketjussa, voidaan pistää pystyyn omat FB-fanisivut, jota voi  fanit ”tykätä” ja heittää läppää suoraan idolilleen. Tämä on sitä positiivista näkymistä, jota laji varmasti kaipaa.

Jos mietitään vaikka sponsorin näkökulmasta, onko fiksua sijoittaa urheilijaan, joka näkyy kerran vuodessa (jos sitäkään) sen 5-10 minuuttia lavalla? Tuskin. Tietysti sellainen urheilija (joka näkyy ja kuuluu muulloinkin kuin vain kisatessaan) on varmasti sijoittamisen arvoinen henkilö.

Kehonrakennus tarvitsee piristysruiskeen. Älkää siis kisaajat passivoituko kisojen jälkeen tai silloin, kun ette ole dieetillä. Teistä niin tulevista tähdistä kuin vanhoista staroistakin halutaan kuulla. Mihinkään muuhun lajin sisäiseen poltiikkaan me ei voida kuitenkaan vaikuttaa, joten ainoaksi asiaksi jää se aktiivinen näkyminen bloggauksen ja sosiaalisen median turvin.