Kuva 8 vuoden takaa

Tsaukkis.

Eilen salilla. Voi veljet, olipas siellä väkeä. Joka ikinen heppu ja mimmi taisi olla paikalla ja jopa penkkeihin jonotettiin? Salilla menee hyvin? Onneksi meikäläisellä oli selkätreenit ja pääsin tekemään suhteellisen rauhassa omia liikkeitäni.

Sain hyvän vinkin maastavetoon ottaa ylileveä ote tangosta. Päätinkin kokeilla tuota, kun olen kokeillut ihan satunnaisesti tuota vetoa selkätreenien yhteydessä. Eli ote niin, että pikkurillit koskettaa viivamerkkeihin tangossa ja vetoremmeillä kiinni. Liike otti hieman enemmän latseihin, sillä vetokin lähti paljon alempaa. Otin kaikki sarjat hyvin tuntumalla enkä lähtenyt rohmuamaan painoja vaikka Heinäsen Markus yrittikin kovasti yllyttää 2 markalla sarjaa. Otin siis vain 170 kilolla 7 toistoa ja kaikki olivat rauhallisia ja hallittuja vetoja. Ensi kerralla voin ehkä kokeillakin sitä kahta markkaa, mutta ehkä se leveä ote isommissa painoissa ei ole ihan paras selälle. On nimittäin huomattavasti raskaampaa tehdä se leveällä kuin kapealla normiotteella. Anyways, selkä meni todella tukkoon koko reeneistä, eli lisäksi: 4 sarjaa alataljaa leveällä kahvalla ja 5 settiä pacific-konetta.

Kaivelin vanhoja kansioita äsken ja löysin vanhan tussauksen kahdeksan vuoden takaa. Olen aina tykännyt piirrellä kaikkea hölmöä ja jotenkin olen fiksoitunut varjoihin. Etenkin aikoinaan luettuani Frank Millerin Sin City sarjakuvia, otin niistä paljon mallia ja opettelin varjojen piirtämistä. Varjothan näyttää sen mitä muuten ei näe ja aivot luo nuo näkemättä jääneet osat kokonaisuudeksi. Miller vei varjojen leikit todella pitkälle Sin Cityissä.

Kuten alla olevista kuvista näkee, varjot ovat Millerille puhtaasti tyyliseikka.

Jos vertaa vanhaan Milleriin, hänen piirustustekniikkansa on muuttunut Sin Cityjen myötä rajusti.

Edit. Tuossa aikasemmin mainitsin Hard Boiledin Millerin piirtämänä, mutta vanhalle sattuikin totaalinen lapsus. Eli ei Miller todellakaan ollut piirtänyt sitä vaan käsikirjoittanut sen (Kiitos Matti korjauksesta). Aikasemmista Millerin tuotoksista voisi sen sijaan ottaa esille vanhat Daredevilit joihin Herra Miller piirsi jaksoja. Näistä näkee F. Millerin kehittyneen selkeästi tyylikkäämpään suuntaan. Pidän muutenkin ihmeellisenä kuinka Miller tosiaan on kehittynyt niin valtavan paljon piirtäjänä ja muuttanut tyyliään täysin.

Kuvassa vanhaa Daredeviliä Millerin piirtämänä.

Eli juu, Milleriä fanitan ja varsinkin, kun miehen käsikirjoituksetkin ovat jänniä ja mukaansa tempaavia. Noiden kuvien jälkeen ei oikein kauheesti tee enää mieli laittaa omia töherryksiä näkyville, mutta what the heck, menköön sitten. Eli kuva vuodelta 2000 by minä.

Click the image.

That’s it, see juu!