Posing Stingl

Valmennuksen hienoja puolia on se, että oma käden jälki näkyy asiakkaassa. Varsinkin poseerausta opettaessa sen näkee välittömästi. Itse ainakin iloitsen, kun saan vaikuttaa jonkun esiintymiseen. Kehonrakennus, classic bb ja fitness/bodyfitness ovat lajeja joissa esiintyminen ja itsensä kantaminen ovat erittäin tärkeitä asioita. Tottakai kireys, lihasmassa ja rakenne ovat ensisijaisen tärkeitä. Moni kuitenkin unohtaa, että ei riitä olla pelkästään iso ja lihaksikas vaan sitä pitää myös näyttää siltä. Tällöin esiin astuu poseeraaminen.

Vanha sanonta kuuluu: Ei tarvitse olla iso, riittää, että näyttää siltä lavalla. Poseeraamalla väärin saa isokin kaveri näyttämään itsensä pieneltä ja epäsymmetriseltä. Pienemmät kaverit ovat monesti voittaneet isommat kilpakumppanit poseeraamalla todella hyvin. Sitä saa näyttämään itsensä monta kiloa isommalta esiintymällä varmasti ja itselleen oikealla tavalla. Tällä tarkoitan sitä, että kaikille ei sovi balettimainen esiintyminen ja toisille massiiviset liikkeet ovat lähinnä huvittavan näköisiä. Vapareiden ja esiintymisten on oltava itsensä näköisiä aivan vaparimusasta alkaen.

Tänään tuunattiin taas Jari Stinglin poseerausta ja saatiin jopa alku suunniteltua vaparista!

Kunto Jarilla on mennyt hivenen taas eteenpäin ja kova draivi on miehellä yhä. Saas nähdä parin viikon kuluttua, jos joudutaan joko lisäämään kulutusta tai pudottamaan kaloreita. Kyllä se hymy hyytyy isommallakin äijällä.

Nyt vielä hymyilyttää:

Poseharjoituksissa mennään (pakollis)rutiinia läpi yksityiskohtaisesti. Huomatessani jonkin asian menneen selkärankaan asti, lähden pikku hiljaa lisäämään yksityiskohtia asentoihin. Yhdellä kertaa ei millään pysty opettamaan täydellistä pakollisten sarjaa siirtymävaiheineen. Siinä on liikaa asioita opittavaksi ja pahimmillaan unohtaa perusasentojen pointin keskittymällä liikaa monimutkaisiin detaljeihin.
Kun runko on opittu voidaan lähteä hiomaan asentoja sormenpäitä myöten. Toki nämä kaikki ovat yksilöllisiä asioita ja joillekin pelkät perusasentojen hallitsemiset ovat työn takana, joten tapauskohtaisesti lisätään vaikeustasoa.

Tuplat takaa:

Leveä selkä takaa:

Pakollisten suorittaminen on muuten järjettömän raskasta puuhaa. Parikin kertaa läpi käytynä lentää hiki siihen malliin, että pyyhettä kehiin!

Lavalla kaverit ovat ihan tajunnan rajamailla ja on kuulemma kavereita pyörtynytkin lavalla sekä lavan takana kovien pousailujen takia. Useissa poseerauksissa kun on tapana puhaltaa ilmat pois keuhkoista ja pysyä paikoillaan samalla jännittäen lihaksia, saa se poseeraamisen tuntumaan yllättävänkin rankalta. Esimerkiksi ojentaja poseerauksessa joudutaan olemaan jonkin tovin ilman happea, keuhkot tyhjinä ja siihen heti perään vatsat-ja reisiposeerauksessa sama juttu, nopeasti väliin happea ja ilmat pihalle. Kokeile itse olla siinä asennossa 10-20 sekuntia.

Sarjassa, jossa on vielä paljon kilpailijoita saattaa joutua usein perättäisiin vertailuihin. Nämä vasta ovatkin murhaa harjoittelemattomalle kilpailijalle. Tällöin onkin äärimmäisen tärkeää, että harjoittelee oman rutiininsa niin hyvin, että pystyy olemaan asennoissa minuuttitolkulla väsymättä. Kun viereinen kaveri hötkyy ja tekee kuolemaa vertailussa harjoittelun puutteen vuoksi, on se sijoituksen kannalta todella hyvä pystyä näyttämään jokaisessa asennossa sen parhaan ja lihaksikkaimman puolensa. Voi vain kuvitella saako se kuolemaa tekevä kilpailija kovin hyviä sijoituksia sellaisissa vertailuissa, joissa tuskin pysyy pystyssä?

Harjoitus tekee mestarin.