Dieetillä

Oleminen tällä dieetillä on omituista. Vähähiilarinen safka tekee olon voimattomaksi. Istahdan penkille duunissa ja huomaan sykkeen olevan korkealla. Väsynyt, voimaton, hidas…

Treenit.

Salilla joutuu tehdä tosissaan töitä, että saa itsestään irti kaikki voimavarat. Ei se etteikö olisi taistelutahtoa, välillä vaan huomaa olevansa vähän väsynyt. Fyysinen voimattomuus on iholla koko ajan. Sen läpi on vain puskettava. On jotenkin vain työnnettävä se vetämätön olo sivuun ja keskityttävä treeneihin. Joka kerta on saatava mieli fokusoitua olennaiseen. Joka kerta ajattelen, että kaikki muutkin tekevät näitä treenejä ja varmasti vielä kovempaa. Vielä yksi prkeleen sarja, kyllä sä sen kestät! Kipu on korvien välissä!

Arki.

Rappuset tekevät tiukkaa nousta, mutta sitä jotenkin vaan kiukustuu ja repii itsensä vauhtiin arjen riennoissa. Mua ei mitkään rappuset lannista. Enkä mee hissillä prkle!

Gymlogit.

Maikkelin kanssa kuvatessa näitä projekteja tai Gymlogeja väsymys usein kaikkoaa. Siinä on aina sellainen tekemisen meininki ja ajatusmaailma, että me tehdään jotain siistiä ja jälkipolville muisteltavaa. Sitä kuitenkin kuollaan ja kadotaan aikanamme, mutta nää jutut eivät katoa netistä ellei suurin piirtein koko maailma tuhoudu yhdellä kertaa.

Miken kanssa Gymlog-kuvauksissa:

Nälkä.

Nälkä ei suoranaisesti ole läsnä kuten se on ollut aiemmilla dieeteillä. Nälkä toki on, mutta se ei kouraise samalla tavalla vatsasta, kuin noina vuosina 2003, 2005-07. Nyt läsnä on zombius. Olen kuin anti-duracell-pupu. Siinä missä duracell-pupu jaksaa painaa menemään, on meikäläinen vastakohtana kuin tyhjäksi imetty lihasmöykky, joka epätoivoisesti liikkuu kuin hidastetussa elokuvassa.

Sosiaalinen elämä.

Mitä se on dieetillä? Ei sulla ole sitä. Mitään kivaa ei voi tehdä, koska kaikki kiva sisältää useimmiten jotain suuhun pantavaa. Ruoka on kivaa. Syöminen ja juominen on kivaa. Juuri sellaiset asiat ovat nyt rajoitettuina. Parisuhde kysyy luonteen lujuutta, sillä mitään kivaa ei oikeastaan voi tehdä yhdessä. Ja vaikka voisikin, sitä ei vaan jaksa. Sali-koti-duuni-sali-koti-duuni… Kolme pistettä joiden väliä suhataan lukemattoman monta kertaa. Salilla käydään niin usein kuin vain on mahdollista. Vapaapäivinä treenataan kahdesti.

Summa summarum.

Vielä on viikkoja jäljellä. Lavalle noustaan 8.9 lauantaina. Silloin näytetään, että mies on jostain kotoisin. Tuodaan uutta pakettia lavalle. Viime kerrasta on aikaa, siitä on aikaa yli viisi vuotta. Nyt 5 vuotta myöhemmin ja 10 kiloa painavampana tullaan takaisin – comeback! Kymmenen kiloa tähän metrin varteen on jo jonkun verran. Sen on pakko näkyä tai sit mä olen vaan läski. 😀 Oli miten oli, kaikkeni olen tehnyt ja kaiken pistänyt peliin. Nyt taistellaan….