Kipeänä salille?

Tossa kommenteissa tuli hyvä kysymys, että milloin on liian kipeä mennäkseen salille? Miten se kipeänä olo määritellään, elimistön lämpötilalla? Infektiolääkäri professori Matti Uhari sanoo Kalevan haastattelussa, että kuumeen raja on 38 astetta. Täysin terve ja hyväkuntoinen ihminen voi siis periaatteessa mennä töihin, kunhan kuume ei nouse yli tuon 38 asteen.

Itse kuitenkin koen, että kuumeisen olon sietokyky vaihtelee yksilöittäin. Itselläni esimerkiksi pienikin lämmön kohoaminen aiheuttaa vetämättömyyttä ja lihassärkyä jokapuolelle elimistöä. Eli riittää, että mennään 37 asteeseen niin huomaan välittömästi, että jotain on vialla. Itselläni normaalisti elimistöni lämpötila on jokseenkin alhainen 36,56. Nyt dieetillä olen huomannut, että se on kohonnut 36,78 asteeseen. Jos joillain normi lämpötila on jo valmiksi yli 37 asteen ei todellakaan 37,5 ole silloin kuumetta.

Sikainfluenssan saatuani 2009 syksyllä lämpötilani nousi puolessa tunnissa 39,5 asteeseen. Silloin tunsin, että nyt ollaan todella kipeitä. En itseasiassa sitten varhaislapsuuden ole ollut niin kipeänä kuin tuolloin. Tuntui, että hengenlähtö oli lähellä, niin kovia särkyjä ja kipuja influenssa aiheutti. Salille ei todellakaan tehnyt mieli.

Kun elimistö nostaa lämpötilaa se on merkki, että elimstöä kohtaan hyökätään. Joko virus tai bakteeri on päässyt elimistöön ja kuume on hyödyllinen puolustusmekanismi näitä vastaan. Kuume siis kertoo kuitenkin ihmiselle, ettet ole täysin terve. Mitä korkeampi kuume, sen vakavampi on sairaus.

Mielestäni aina terveyden pitäisi tulla etusijalla. Kipeänä ei saa mennä salille. Kuume kertoo, ettet ole terve. Se on tietysti ensisijaisen tärkeää, ettet pahenna olotilaasi treenaamalla. Myönnän, että olen käynyt treenaamassa kuumeisena, mutta se on ollut aina virhe ja olotila on mennyt huonommaksi. Flunssa ilman kuumetta on vähän ristiriitainen olotila. Periaatteessa elimistö ei varoita kuumeella, joten mistään vakavasta ei ole kyse, mutta itse tuntee usein olevansa tukkoinen ja huonovointinen flunssasta. Tällöin oma fiilis on tärkeintä mennäkö salille vai ei.

Yhteenvetona siis: ei kuumeisena salille. Flunssat ja pikku nuhat mietitään oman fiiliksen mukaan.

***

Eilen oli vuorossa selkä ja olkapäät. Junpattiin ensin alataljaa 10 toistoilla 5 settiä painojen ollessa suht isot. Sitten pidempää settiä ylätaljassa tutulla ja turvallisella lapiokahvalla niskan taa. Kaksi liikettä riitti mainiosti, kun tehtiin huolella ja tarpeeksi kovaa.

Olkapäille käytettiin gymlogista tuttuja lateraalisia erikoisliikkeitä ja jätettiin tällä kertaa isot painot rauhaan. Tuntumalla tehtiin ja polte oli hervoton. Olkapäät saa niin tukkoon ilman mitään isoja painoja.

Illalla harjoittelin vielä poseerausta ja kävin läpi tähänastisen vaparin kuvioita. Vaparin on oltava viimeisen päälle valmis, kun se esitetään sitten tuhatpäiselle yleisölle. Sen on oltava hiuksianostattava performanssi. Kisan lippujen hinnat ovat niin törkeän kalliita, että täytyyhän sitä yleisön saada jotain vastinetta edes harjoiteltujen vaparien muodossa! Ne ryökäleet, jotka eivät ole vapariansa harjoitelleet tai suunnitelleet tarpeeksi samalla mielestäni dissaavat myös maksavaa yleisöäkin! Nämä esityksethän ovat juuri niitä ainoita asioita missä mitataan omaa luovuutta ja mielikuvitusta. Show on aina show.

• Paino: 82kg
• Kuuntelussa: Metallica, And justice for all
• Sarja katselussa: Awake