43 vuotta ja yksi päivä täynnä!
Heippa kaikille!
Jälleen tuli yksi kilometri lisää mittariin. 30.8 tuli 43 vuotta täyteen eli tänään ollaan 43 vee + 1 päivä. Olo on mitä parhain ja kaiken lisäksi viikonloppu on vapaa. Pitänee tänään laitella jotain kevyttä ja hyvää illallista kotona ja juhlistaa eilistä vuosipäivää. Jaa, miksi en juhlistanut sitä sitten eilen?
***
***
Eilen heräsin vuoden vanhempana siinä noin klo 6 maissa. Kiskaisin ravinto-ohjelmapaketin ohjeiden mukaan aamupuurot ja raejuustot huiviin, laittelin vähän työkuvioita koneella ja ysin hujakoilla hyökkäsin salille ”synttärijalkatreeneihin”. Jumpat olivat ihan superhapokkaat, kun valmennettavan kanssa paukutettiin ekaa kertaa yhdessä raivoisat reisitreenit.
Treenien jälkeen himaan, jälleen valmennushommia koneen ääressä (vaimo sanoo, että en nykyisin tee kotona mitään muuta kuin koneella töitä). Lounas oli jälleen ravinto-ohjelman yhden pääateriateeman mukaan eli riisiä ja kanaa paistettuna kananmunalla. Sitten töihin iltavuoroon ja kotona olinkin vasta puolen yön maissa. Siinäpä oli minun hohdokkaat syntymäpäivät. Eli tänään sitä sitten ehtii vähän ”juhlistaa” ikääntymistä. Ei mitään sen kummempaa, koska en tykkää juhlia isommin mitään. Jotain sapuskaa lähinnä ja that’s it.
Synttärin kunniaksi rikoin jälleen takareiden!
Ja nuo jalkajumpat todellakin oli raivoisat, sillä vikassa sarjassa, vikan liikkeen kohdalla jalkaprässissä ritsahti JÄLLEEN vasemman takareiden ja pakaran välimaastossa jotain. Sama tapahtui abaut 5 viikkoa sitten aivan samassa liikkeessä. Painoa oli 300 kiloa, joka ei edes ole hurjan paljon. Takareisi oli edellisestä loukkaantumisesta ihan hyvin parantunut ja olin pari vastaavaa treeniäkin ehtinyt tässä välissä tehdä, mutta nyt sitten tuo sama asia siltikin tapahtui uudelleen.
On hyvin harmillista ja masentavaa, kun tuntuu siltä, että jalat ovat kovin alttiit loukkaantumisille nykypäivänä. Tarkoitus on pyrkiä priorisoimaan reisiä ja tällaiset täysin turhat vammautumiset estää aika tehokkaasti tuon priorisoinnin. Nyt esimerkiksi tämä takareisivamma jälleen lykkää tehokkaan treenaamisen parin, kolmen viikon päähän vähintään, ennen kuin pystyy täysillä tehdä harjoitteita.
Ja voitte myös kuvitella, minkälaisen arven tuo taas kerran jättää alitajuntaan. Sitä joka kerta hiipii pieni pelko siitä, että mitä seuraavaksi saattaisi sattua, kun hyppää tangon alle tai lyö jalat prässin kelkkaan kiinni seuraavan sarjan alkaessa. Nyt kun tuo sama kohta on jo kaksi kertaa ritsahtanut, riski vamman uusiutumiseen on huomattavan suuri. Joka sarjan aikana sitä keskittyy enemmän siihen kohtaan mihin vamma iski ja kuulostellen tekee sarjaa. Ei pääse siis huoletta ja täysillä paukuttamaan toistoja ja fokusoimaan työnnöt kohdelihakselle. Harmittaa melkoisesti tämä, mutta minkäs teet.
Muuten olenkin sitten yläkertaa päässyt kehittämään ja hyvin on massaa tullut vähän joka puolelle.
Kaipa tuo ikä tekee sen, että ne heikoimmat lenkit korostuu ja itselläni nimenomaan nuo jalat ovat aina olleet sellainen murheenkryyni. Mulla on eniten tullut vuosien varrella juuri jalkoihin näitä repeämiä ja muita lihaksiin kohdistuneita vammoja, vaikka aina olen hyvin maltillisesti niitä treenannut ja lämmitellyt. Ja hyvin usein nuo loukkaantumiset ovat tulleet ihan viimeisissä sarjoissa, eli ei pitäisi lihasten edes olla kylmät.
Ilmeisesti alttius vammoille vain kasvaa iän myötä? Nyt täytyy vain kartoittaa ne mahdolliset tekniikat ja liikkeet, joissa loukkaantumisriskit ovat suurimmat ja yrittää vaan työskennellä niillä työkaluilla mitä on jäljellä. Olenkin jo vuosia puhunut siitä, että mitä enemmän treenivuosia on alla sitä treenataan pääasiallisesti vammojen ympärillä. Vammoja tulee suurimmalla osalla urheilijoista jossain kohtaa uraa, se on melkein jokaisen kohtalo valitettavasti. Silloin on vain pakko soveltaa ja käyttää mielikuvitusta, jotta kyetään siltikin treenaamaan tehokkaasti. Haasteellista, mutta ei mahdotonta. 🙂
Paino pyörii 91 kilon tuntumassa ja kehon rasvat ovat kivasti tulleet alaspäin
Ruokavaliosta
Paino käväisi siellä 96 kilon tuntumassa, joka toki oli suurin osa nestettä. Lähdin heinäkuun lopulla leikkaamaan kaloreita suunnilleen tuhannen kilokaloria. Leikkasin hiilareita ja proteiineja. Rasvat olen pitänyt melko rajallisena koko ajan ja pelannut hiilareiden kanssa. Ensin pudotin sinne 3500 kaloriin ja muutaman viikon päästä testasin vielä matalammilla kaloreilla treenaamista eli pudotin 3000 kaloriin.
Haluan muutenkin toteuttaa näitä massakausia sekä kiristelyjä juurikin minun tarjoamilla ravintojutuilla, sillä nämä yksinkertaisesti toimivat niin täydellisesti ja ovat räätälöitävissä kokonaiskaloreiden osalta yksilöllisesti mittojen ja tavoitteiden mukaan. Jos minä itsekin käytän myymiäni ohjelmia, voi jokainen ymmärtää, että nämä todellakin ovat jokaisen pennin arvoisia, mitä ne kustantavat!!
Kulutus on tullut pääasiassa kovista treeneistä, joita olen lisännyt viikkotasolla ensin kuuteen ja nyt tulee lähes joka päivä käytyä jotain tekemässä salilla. Tälle viikolle tulee seitsemän treeniä ellei sitten huomisesta treenipäivästä tule lepopäivä. Fiiliksen mukaan siis mennään noilta osin mutta silloin, kun motivaatio tekemiseen on korkealla, tykkään sitä hyödyntää. Tiedän tarkalleen ja tunnen oman kroppani, milloin se kaipaa lepoa ja milloin sitä voi rääkätä kahta kauheammin. Mennään siis täysin kropan ehdoilla ja annetaan runtua, kun mahdollista ja levätään silloin, kun tarve vaatii.
Tän viikon tiistaina kovien olkapäätreenien jälkeen pukkarissa
Riskillä treeneihin kivuista huolimatta
Viime perjantaina striimasin käsitreenit Myyrin Kuntokeskuksessa ja jostain syystä oikea olkapää meni totaalisen jumiin treenin jälkeen. En oikein saanut sitä kohotettua ylöspäin. Tuo meni sitten ohi ja siitä lähdinkin Heikki Paasosen Polttaritoimisto -ohjelman kuvauksiin messukeskukseen eikä olkapää ollut enää millänsäkään.
Lauantai meni normaalisti mutta sunnuntai-iltana mennessäni nukkumaan tunsin olkapäässäni hyvin paikallisen kivun, joka sijaitsi sivuolkapään yläkiinnityskohdassa eli supraspinatusjänteessä. Kipu oli ihan järjetön ja lamaannuttava.
Kuvassa supraspinatusjänne, joka tulehtui treeneissä
Maanantai meni jalkatreeneissä, joten olkapää sai sinänsä olla rauhassa. Vedin buranaa työpäivän ajan ja illalla löysin yhden tulehduskipulääkkeen diclomexin, jonka otin ennen nukkumaan menoa. Hieroin myös Felden kipulääkegeeliä iholle ja menin nukkumaan.
Seuraavana aamuna oli olkapäätreenit valmennettavan kanssa tiedossa, joten olin hieman jännäkakka housuissa miten olkapään käy. Tykkään siis treenata pääasiallisesti valmennettavien kanssa aina, kun on mahdollista. Otin jälleen buranaa ja voitelin olkapäätä Feldenillä. Kipu oli onneksi hieman laantunut ja aloitettiin treenit kuulostellen ja hyvin maltillisesti lämmitellen. Ihme kyllä kipu ei siitä treenistä yltynyt lainkaan ja saatiin huippu hyvät jumpat tehtyä.
Tässä muuten pikku pätkä mitä siellä tehtiin olkapäille
Otin siis tietoisen riskin, sillä olisi tuossa hyvin voinut käydä huonostikin ja tulehdus olisi voinut pahentua ja levitä entisestään. Näin ei onneksi käynyt ja riskin ottaminen kannatti. Nyt on olkapää ja supraspinatus ok, eikä mitään kipua missään.
Fysiikka yhä työn ja kehityksen alla!
Tuossa muutama päivä sitten pohdin, olisiko tässä vielä rakennetta ja riittävä määrä lihasta hätyyttelemään nuorempia kloppeja lavoille? Moni tuolla instassa ja facessa sitten kommentoikin, että ehdottomasti lavalle vielä kisaamaan.
Kisaaminen on aina ollut lähellä sydäntä, enkä todellakaan ole lopettamassa hommaa ja jäädä eläkkeelle kilpakehonrakennuksesta. Itselleni on kuitenkin hyvin tärkeää, että jos/kun nousen lavalle, tuon jälleen paremman ja kehittyneemmän kokonaisuuden näytille.
Nyt ollaan saatu huomattavaa kehitystä yläkertaan, olkapäihin, selkään ja käsiin. Varsinkin ojentajat ovat hyvin reagoinut priorisointeihin ja saaneet pyöreyttä lisää. En ole niihin vielä täysin tyytyväinen, sillä haluaisin niistä vielä täyteläisemmät ja roikkuvammat. Kädet ovat kasvaneet kuitekin 50,5cm mittaan ilman pumppia, joten se on hyvä suunta.
Olkapäät ovat myös olleet työn alla ja hieman sinnekin tuntuu tulleen pyöristymistä lisää. Varsinkin, kun kädet ottaa kokoa, on olkapäiden tultava mukana, muuten kädet alkavat dominoida ja olkapäät alkavat näyttää pienemmiltä. Eli hartiarenkaan alue on tultava kokonaisuutena aina isommaksi, sillä muuten sinne saattaa syntyä epäbalanssia.
43 vuoden ja yhden päivän ikäinen selkä tänä aamuna!
Jatketaan siis työn tekoa ja koitetaan ottaa niitä edistymisaskeleita koko ajan, niin saadaan tämä fysiikka sellaiseen iskuun, että sitten on aihetta ja mahkuja lähetä edustamaan Suomea jälleen kehonrakennuskisoihin ja miksei sitten myös kansallisiinkin kisoihin kiusaamaan noita Suomen huippuja?
Minusta tuntuu, että Suomessa eletään selkeää nousukautta kehonrakennuksessa. Nyt on niin paljon potentiaalisia kisaajia tulossa kisaamaan syksyllä SKL:n kisoihin, joka tarkoittaa, että tulevaisuus näyttää valoisalta! Paljon lahjakkaita kisaajia siis on nyt lajissa mukana ja tietysti se herättää itsessäni sellaisen pohdiskelun, että pystyisikö sitä itse vielä omalla fysiikalla ja lihasmassalla haastamaan nuo nuoremmat? Katsotaan miten tässä saadaan palaset kohdilleen ja kuinka kykenen vielä rakentamaan itselleni kehittyneemmän ja paremman paketin. Olkaa siis mukana tässä matkassa ja seuratkaa niin blogiani kuin Instagrammia ja YouTube -kanavaani. Älkää myöskään epäröikö tilata noita kanavia itsellenne! 😉
Lisäravinteet vielä tän viikonlopun tarjoushinnoin! Älä unohda hyödyntää!
Loistavan hyviä tarjouksia tuolla, kuten:
- Octane -25%
- Ultimate Recvery Complex (palkkari) 1,2kg -20%
- Creatine Monohydrate -20%
- Coated Best Bar- patukat PUOLEEN HINTAAN!
- WHEY-80 1kg, vain 11,90€
Ja paljon muuta…
Eli klikkaa banneria tästä alta ja mene shoppailemaan!
Kommentit (6)