10 vuotta täynnä!

Jihaaaaaa!

Tervehdys kaikille. Tässä se on. Tänään on tasan kymmenen vuotta siitä, kun 19. heinäkuuta 2006 kirjoitin ensimmäisen blogipostini. Blogini on nyt siis kymmenen vuotias! Onneksi olkoon blogi!!

Eka blogipostaus

Vuonna 2006 olin pienessä bodybuilding piirissä vasta aloittelija. Olin vuoden 2003 hopeamitalisti SM-kisoissa, Pohjoismaiden Mestari vm. 2005 ja Helsinki GP 2006 4.-sija. Aki Mähänen valmensi minua noihin aikoihin ja treenasin ahkerasti Mayor’s Gymillä.

Siihen aikaan ei juuri kukaan pitänyt mitään omia kotisivuja. Pakkotoistolla pystyi omia treenipäiväkirjoja kirjoittelemaan, mutta eipä vielä tuohon aikaan ollut kovin yleistä, että kenelläkään olisi ollut ihan omia kotisivuja, jossa pystyi bloggaamaan. FAST taisi tuohon aikaan avata myös omien sivujensa yhteydessä mahdollisuuden omiin ”treenipäiväkirjoihin” ja muistankin, että Utti ”Hulkki” Hietala aloitti näihin samoihin aikoihin oman treenipäivyrin, joka taitaa olla minun kanssa varmaan ainoita tänä päivänäkin aktiivisena olevia ”blogeja”.

Koko idea lähti siitä, kun kirjoittelin tuohon aikaan aktiivisena pakkiksella omaan IN DA HOUSE-ketjuun ja moni seurasi sitä ketjua aktiivisena. Miken mielestä olisi hyvä minun imagolleni, jos minulla olisi (vähän kuin jenkki-tyyliin) vielä sen lisäksi omat sivut ja näin ensimmäinen versio kotisivuistani pistettiin pystyyn pakkiksen serverille.

Vuonna 2006 otetuista kuvista kuvakollaasia

Noihin aikoihin kuvailtiin lähinnä stillisettejä ja seurailtiin kisadieettejä pelkkien kuvien kera. Vaikka youtube oli jo silloin olemassa, ei juurikaan muuta sosiaalista mediaa ollut, jonne olisi ollut helppo postailla kuvia. Se oli pakkis, meikäläisen blogi ja youtube. Nykyäänhän on instagrammit ja fb:t, jotka ovat niin helppoja päivittää jo pelkästään kännykän avulla. 2006 ei kännyköissä juurikaan kellään ollut mitään nettiyhteyksiä. Piti nähdä hieman vaivaakin, kun päiviteltiin blogeja ja kerrottiin kuulumisia.

Road to GP oli suosittu niin blogissani kuin pakkiksella vuonna 2007

Blogi on pysynyt kaikki nämä vuodet pitkälti samanlaisena. Tyyli ja ulkoasu ei ole juurikaan vaihtunut. Mitäs sitä vaihtamaan mitään, kun homma toimii ja itse olen eräänlainen minimalisti, enkä kauheasti halua laitella mitään ylimääräistä ja turhaa krumeluuria sivujen laitoihin koristeeksi. Leiska on vaihtunut muutamaan otteeseen vuosien varrella, mutta yhden käden sormilla voi nämäkin kerrat laskea.

Statistiikkaa on aina hauska laitella ja 10 vuotta on kiva tasaluku, joten siihen on hyvä vertailla lukuja. Google on rekisteröinyt käyntistatistiikkaa vasta vuodesta 2008 /8 alkaen. Aikasemmat tiedot ovat kadonneet joko serverin vaihdon vuoksi tai jonkun muun syyn vuoksi?

• Blogipostauksia siis todellakin tasan 2000
• 41,044 kommenttia
• 16,875,762 Pageviews (08/8 alk.)
• 3,183,154 Users (08/8 alk.)

Paljon on blogin suosioon vaikuttanut se, että olen ollut kautta nämä vuodet melkoisen aktiivinen bloggaaja. 2000 postausta 10 vuoteen tekee 200 bloggausta per vuosi. Ollaan aikoinaan Miken kanssa tehty todella paljon kaikenlaisia hölmöjä juttuja ja olen heittäytynyt hassuttelemaan jos jonkinmoiseen rooliin. Itseironia ja huumori on osa minua ollut aina ja tykkään laskea itsestäni leikkiä. Mottonihan on: Ei elämä ole niin vakavaa.

Tässä otteita vuosien varrelta näistä hassuista videoista ja stilleistä mitä on tullut tehtyä!

Tää hassuttelu sai jostain syystä valtavan määrän katsojia. Ihan randomia hölmöilyä salilla. Katsokaa miten nuoria Utti ja Markus noissa vielä ovat.

Tuli leikittyä joskus sarjakuvaohjelmilla ja kun aina napsittiin kuvia missä ikinä mentiinkään, niin noista randomeista otoksista sai hauskan inside -läpän aikaseksi. Miken kanssa tuli noihin aikoihin paljon käytyä syömässä ja meillä oli pari lemppari intialais-ravintelia, jossa aterioitiin.

Maukkaimmat jutut noissa tietty oli naan-leipä ja raita -kastike. Raita kun muistuttaa jonkin verran näitä ihmiskehon nesteitä niin yksi läppä oli mitä naurettiin aina oli, että mitä jos tuo kuuluisa kastike loppuisikin ravintolasta, millä se sitten korvattaisiin? No aidolla tietysti. 😀 Kokki siellä keittiössä veivaa omia raitojaan ja me iloisena ei huomattais mitään. Heh hee. Ja kokki nimeltään Sayid sai aina kyytiä ravintolan päälliköltä, kun jäi kiinni tempuistaan… Tästä läpästä sitten syntyi tällainen sarjis.

Wrong Sportit olivat hauskoja tehdä!

Kuvien ajatus oli, kun bodari ei jotain lajia hallitse, tämä ylikompensoi voimalla osaamattomuuden. Hulvattomia kuvia syntyi tästä ideasta.

Myös WannaBe Heroes oli erittäin huumoripitoinen stillisarja! 

Tässä taasen oli hahmo, joka jostain syystä tykkäsi leikkiä arjen supersankaria. Lapsille tehdyt asut eivät vaan olleet ihan oikean kokoisia…

Gymlogit tottakai olivat iso juttu jo silloin kun ne ilmestyivät. Siitä oikeastaan on lähtenyt monen muun tyypin ja porukan videosarjojen tekeminen. Me Miken kanssa oltiin oikeastaan ensimmäisiä, jotka koskaan ovat tehneet tuollaista pitkää youtube-sarjaa treenaamisesta ja bodauksesta. Tuon jälkeen kaikenlaisia videologeja/treenisarjoja on syntynyt pilvin pimein, mikä on tottakai hieno asia.

Ihan eka juttu minkä itse tein, joka synnytti Gymlogit oli yksinkertainen olkapäätreenivideo. Tuon jälkeen joku pakkiksella ehdotti, että tehkää Miken kanssa vastaavanlainen vlogi-tyyppinen opetusvideo.

Tämä synnytti Gymlogit!

Tästä lähti viralliset Gymlogit ekalla jaksolla!

Hassutteluja:

Näissä lyhytklipeissä ei siis ollut mitään järkeä. Paljon juostiin kuvaamassa yhtä sun toista eri paikoissa ja yleinen läppä oli, että mitä jos kameralaukusta löytyis joku hassu koiran lelu tai muu vesipistooli. Siitä jalostettiin idea, että sellainen oikeasti löytyis, joka sitten osoittautuisikin joksikin ”sci-fi” aseeksi ja joka kerta sillä sitten ”vahingossa” tuhottais Miken auto.

Näitä hölmöilyjä jatkettiin lisää. Tässä tapauksessa olimme saaneet käsiimme sci-fi -kengät, joilla pystyi juoksemaan niin kovaa, että äänivallikin rikkoutui.

Meidän himassa kahvitellessa Mike usein pelleili pippuri ja suola sirottimilla, jotka olivat ihmisen muotoisia. Se laitto niitä aina johonkin härskiin panoasentoon. No siitä sitten syntyi kauniit ja rohkeat draama -elokuva, jossa tunteet kuohuivat. Kitchen affairs oli oiva nimi, koska homma tapahtui keittiössä.

Nää muutamat tuotokset olivat jo vähän pidemmälle jalostuneet. Oltiin jo hommattu rekvisiittaakin.

Gary Gaymoore oli jälleen kerran joku älytön fiktiivinen hahmo, joka keksittiin kun kelattiin vanhoja bändejä ja kitarasankareita. Tää jäbä siis eli jossain ihmeen illuusiossa, että hän oli maailman paras kitaristi. Karmeeta 80-luvun tiluttelua mutta sillai sympaattisesti. Artisti maksaa, ja välillä joutui nukkua taivasalla, vaikka haastattelussa kerrottiinkin polleesti, että asuttiin miljoona lukaalissa.

Tää hassu musavideo syntyi jostain? En edes muista mistä. Usein miken kanssa heitettiin espanjaksi jotain tyhmiä lauseita ja sitten päätettiinkin, että tehdään oikein stereotyyppinen meksikolais räppivideo. Saatiin oikeestikin tubessa jotain ”uhkauksia” meksikolaisilta jengiläisiltä, kun ne ei ihan ymmärtäneet meidän vitsiä. 😀 Tosin mike tais niille sanoa vaan, että tulkaa vaan tänne Suomeen vetää meitä turpaan jos siltä tuntuu. LOL!! Ei ole näkyny meksikolaisia…

Kaikenlaista hassua on tullut tehtyä siis, kuten noistakin videoista huomaa. On myös tullut vierailtua muuallakin, kuten eräässä nuorten ohjelmassa #lovemilla.

Arska-Kokki oli hieman ilkeä tyyppi ja jekutti Aimoa. Rooli oli hauska ja jaksossa oli mahtavaa olla mukana.

Jouni Lehtosen kanssa tuli 2014 tehtyä Forever Hungry, joka herätti jonkin verran huomiota bodauspiireissä. Tämän ”dokkarin” videomateriaalia on eksynyt melko moneen Bodybuilding Motivation -videoon.

Viime vuonna tehtiin Jounin kanssa mageet Wolverine -kuvaukset, josta jopa iltalehtikin teki jutun!

Kuka vielä muistaa, että meikäläinen käväisi IFBB Pro, William Bonacin kanssa Guest Poseeraamassa Kultsalla keväällä 2015?

Lehtosen Jounin kanssa on myös tultu tehtyä erittäin siisti ”pikatreeni-sarja”, joissa 10 jakson verran lyhyesti käydään näppäriä liikkeitä läpi.

Mikan Pikavinkit oli tosi suosittu sarja!

Rehellin Tomin kanssa tehtiin viime kisadieetillä myös mainiota dokumentaaria, hieman syväluotaavammin. Road To NFE oli mielestäni erittäin hyvä video. Siinä dieetin olemusta ja ajatuksia saatiin hyvin vangittua.

Sekä hauska Mikan Keittiössä!

Kisajutut ovat toki olleet blogissa aina erittäin seurattuja, sillä bodaus on lajina yhä vähän sellainen mystinen eikä kauhean moni vaivaudu päivittämään dieeteistään mitään. Itse aktivoidun juuri dieetillä todella paljon ja haluan jakaa tuntemuksia ja ajatuksia kaikille läpi rankan jakson.

Tykkään raportoida matkan varrelta kaikenlaista ja näyttää kuntoa miten se menee eteenpäin. Tosi moni bodari tykkää dieetata varjoissa ja vasta lavalla näyttää sen kunnon. Mä haluan nimenomaan, että kaikki pääsee myös matkan sinne lavalle kokemaan mun kanssa, jos kiinnostusta riittää.

Viime vuosi tottakai oli meikäläisen vuosi ja upein sellainen. Kolme kultaa, 2 overallia ja tottakai se ACE:n voitto ekana suomalaisena oli upea kokemus. Elämäni tähän asti hienoin hetki ja oli aivan fantastista saada jakaa se kaikki teidän lukijoiden kanssa.

Viimeisimpänä projektina on itselleni hyvän mielen ja hyvän olon tuova Fitnessmyytinmurtajat, josta ollaan saatu pilotti ulos. Satu Kalmi sekä Tomi Rehell ovat tässä mukana minun kanssani ja meillä on tarkoitus tehdä tästä hieman erilainen sarja, kuin mitä yleensä näissä treenivideosarjoissa tehdään. Pientä hauskaa tvistiä siis on tiedossa.

Satu on vallan mainio mimmi ja hänen ”aisaparinaan” on rento olla. Valitettavasti kesä ja kiireet ovat hieman viivästyttänyt projektia, mutta älkää vaipuko masennukseen, sillä syksyn tullessa tulemme tekemään kyllä ahkerasti uusia jaksoja!

Fitnessmyytinmurtajat -pilottijakso on saanut massiivisen suuren katsojamäärän, lähes 30 tuhatta katsojaa!

Kaiken kaikkiaan on upeeta ollut kirjoittaa blogia, tehdä bodaushistoriaa, tuoda Suomea maailmankartalle, rikkoa stereotypioita ja antaa bodareista muutakin kuvaa kuin se klassinen aivoton ja tyhmä, mitä isommat lihakset sen vähemmän älyä tms.

Blogi on nyt 10 vuotta vanha. Itse täytän 40 vuotta elokuun lopulla. Homma jatkuu yhä, blogia kirjoitetaan niin kauan, kuin se tuntuu kivalta. On hienoa, että niin moni yhä jaksaa kammeta itsensä tänne lueskelemaan näitä höpinöitä ja seuraamaan meikäläisen edesottamuksia. Kiitos siitä kaikille.

Jätä kommentti, jos siltä tuntuu. Kerro mitä itse olet tykännyt tästä blogista. Milloin oot löytänyt tänne ja tuleeko ylipäätään luettua tällaisia blogeja?

Eka kymmenen jo takana, pistetään toiset vielä menemään. 🙂 Olkaa menossa mukana. Nyyssis jaksaa painaa, jaksa siis sinäkin! Hyviä treenejä, hyvää mieltä, syö, lepää ja kehity! Palataan!