Yksi kuva

Aina silloin tällöin unohtaa nuo kisaamisen hienoimmat hetket, kun näin aikaa kuluu niistä ja on offilla elämässä ”normaalia” elämää. Juuri nuo hienot fiilikset ajaa meikäläisen diettaamaan läpi tuskaiset 20 viikkoa vain päästäkseni kokemaan yhä uudelleen nuo hienot tuntemukset mitä lavalla ja kisan jälkimainingeissa kokee! Sen herättää myös katsomalla muiden kisamenestyksiä sivusta ja pienen pieni kipinä syttyy taas kilpailemiseen.

Tänään taas yksi kuva herätti minussa fiilikset ja toi upeat muistot mieleeni! Sattumalta vain ”pläräsin” koneellani vanhoja kuvakansioita vain törmätäkseni yhteen kuvaan, jonka olin jo aivan totaalisesti unohtanut. Kuva on otettu juuri Oslon kisojen palkintojenjaon jälkeen, kun minä ja Hinkkasen Jarkko olemme seisomassa upean kisan loppusaldona takahuoneessa kultapystien kanssa. Jarkko pesten oman -90kg sarjan ja minä piesten ”underdogina” -80 kiloiset. Tuo kuva kertoo ainakin tuhat sanaa fiiliksistä kisan jälkeen ja kovan raatamisen huipentumasta.

Laji muutenkin Suomessa on täysin marginaalinen ja niin kilpailijat kuin harrastelijat ovat äärimmäisen vähälukuisia. Työmäärään mitä laji vaatii ja verraten sitä lajin arvostukseen on kehonrakennus täysin hullujen hommaa. Sitä tehdäänkin puhtaasti rakkaudesta lajiin, rakkaudesta treenaamiseen ja itsensä kehittämiseen.

Jep, tässä tuo kuva.