Vähän kaikkee

Ja taas löydettiin itsemme salilta. Onpas tällä viikolla nyt käyty oikein urakalla punttiksella, onkohan tässä kohta taas ruvettava kutsumaan itseänsä punttiukkeliksi tai potariksi?

Ensi alkuun on ollut minulla tapana tehdä leveällä vastaotteella leukoja 5 sarjaa 10 toistoa. Tällä yritän vähän aktivoida noita siipiä leveämmäksi, josko vaikka kunnon pasaatituulien mukana lähtisi lentoon. Tuntuu kyllä tehoavan tuo alkulämmittely aika hyvin, sillä selkä on antanut kasvun merkkejä. Varsinkin selän kontrolli on erinomainen ja leveäselkäposet esim aukeaa hyvin. Nimenomaan tuo leveällä otteella vetäminen tuntuu todella hyvältä. Sillä ainakin itse saan erittäin hyvin tuntuman latseihin, jopa paremman kuin myötäotteella saatikka kapeammalla otteella. Tässä leveässä vastaotteessa on vain pakko pitää vetoremmejä, sillä käsien asento kääntyy ilkeästi eikä otetta saa kunnolla tangosta.

Tässä videota miten tuon liikkeen suoritan:

Tein myös penkkiä, vipuvarsivinopenkkiä ja ristikkäistaljaa rinnalle. Painoja en kyllä mainitse, sillä ihan paskoja oli. En tiedä miksi, mutta oli aivan helkutin voimaton olo tänään. Lopuksi vielä 100 toistoa vipareita olkapäille.

Kattelin muuten tuon uusimman Mike Tysonin dokkarin. Pidin siitä erittäin paljon.

Tysonista tuli hyvin inhimillinen kuva. Dokumentissa mies käy läpi lapsuuttaan, nuoruusvuosia Cus D’Amaton luona ja kilpailu-uraansa niin hyvinä kuin huonoina hetkinään.

Mike herkistyy dokkarissa eniten puhuessaan Cusista. Cus D’Amato oli Tysonille niin isähahmo kuin suuri valmentajalegenda. Hän oli kaikkea mitä ongelmainen nuori Mike tarvitsikin itselleen silloin. Cusin kuolema oli Mikelle erittäin raskas pala ja hän yhä muistelee D’Amatoa silmät kostuen. Hyvin syväluotaava dokumentti on pakko-ostos kaikille Mike Tyson faneille. Suosittelen.

4/5