Treenaamisen syyt - Jatkaako vai luovuttaako?

Helou!
Hey, muistitko muuten, että se super hyper tehokas intra, Octane, on vielä  tarjouksessa? Kyllä, se irtoo -30% alennuksella, joka on enemmän kuin mahtavaa. Itse naatiskelen sitä reenin aikana ja pidän huolen, että kroppa sietää kovan kurituksen koko reenin läpi!
Tilaa Octane ja muut herkut bannerin kautta!!

Mutta sitten itse aiheeseen:
Vuosia on tullut treenattua ja vuosia on tullut myös sivusta seurattua vaihtelevaa porukkaa salilla. Jotkut jaksavat pidempään ja toiset kadottavat motivaationsa ja intonsa treenaamisen jo alkumetreillä. Mikä siinä on, että toiset säilyttävät intonsa ja toiset yksinkertaisesti luovuttavat?
Olen ajan kanssa tullut sellaiseen tulokseen, että pääasiallisesti ne treenaajat, jotka jaksavat treenata vuodesta toiseen ja ylläpitävät motivaatiota ovat useimmiten löytäneet tarkoituksen treenaamiselle. Voimakkaat syyt ja tavoitteet ylläpitävät halua jatkaa treenaamista silloinkin, kun se tuntuu raskaalta, arkiselta, tylsältä tai ennen kaikkea turhalta.
Miksi toiset sitten luovuttavat?
Oman fysiikan muokkaaminen on aikaa vievää puuhaa. Ilman syitä tai tavoitteita syntyy nopeasti turhautumisen tunne. Varsinkin, jos taipumusta on  mukavuudenhalulle. Itsekurin puute, kärsimättömyys ja treenaaminen ilman tarkoitusta usein johtavat luovuttamiseen.
Kysy itseltäsi miksi?
Miksi treenaan? Anna treenaamiselle syy. Haluan treenata, koska haluan kasvaa isommaksi, vahvemmaksi. Haluan treenata, koska kilpailen lajissa jossa tarvitaan voimaa, lihaksia, jne. Haluan treenata, koska haluan saavuttaa kropan josta voin olla ylpeä. Haluan treenata, koska yritän kuntouttaa itseni onnettomuuden/loukkaantumisen jälkeen. Haluan treenata koska se antaa minulle hyvän olon.
Tavoitteiden asettaminen itselleen antaa myös syyn. Lähde liikkeelle pienemmistä ja realistisista tavoitteista.  Realistisiin tavoitteisiin pääseminen on helpompaa kuin epärealistisiin. Jos tavoite tuntuu liian kaukaiselta, voi se itsessään olla syy luovuttamiselle. Tavoitteeseen pääseminen on palkitsevaa ja lisää motivaatiota jatkaa jälleen kohti seuraavaa etappia.
Salille yleensäkin mennään treenaamaan, koska sille on jokin syy. Tavoitteet rakentuvat sitten siellä ollessa. Ilman näitä katoaa itse tarkoitus koko harrastukselle.
Motivaatio
Ratkaisevan tärkeää jatkamiselle tai luovuttamiselle on pystyykö treenaaja löytämään itselleen motivaation. Luonnollisesti tietyt ihmisluonteen ominaisuudet edesauttavat motivaation löytämistä ja ylläpitämistä. Itsekuri, kärsivällisyys ja halu saavuttaa jotain vievät eteenpäin.
Intohimo asioihin ruokkii motivaatiota. Yleensä ihmiset, joilla on intohimo johonkin, saavat sen parissa myös huomattavasti aikaiseksi. Fanaattisuus luo jo sairaalloisia piirteitä, yliruokkii motivaatiota ja saattaa jopa vääristää tavoitteita. Tosin ripaus fanaattisuutta on varmasti jokaisen menestyjän luonteessa.

Tällä kirjoituksella lähinnä pohdin elementtejä niihin ratkaisuihin mitä ihmiset tekevät jatkamisen ja luovuttamisen välillä.  Minulta hyvin usein kysytään, millä sitä motivaatiota löytäisi jatkamaan saliharrastusta. On niin äärimmäisen turhauttavaa välillä treenata, kun kehitys ja tavoitteeisiin pääseminen on niin hidasta. Usko minua, mä tiedän, että se on hidasta. Mä olen vuodesta 1992 treenannut ilman mainittavia taukoja eli yli 22 vuotta ja kehitys on välillä junnannut niin totaalisen paikoillaan että itku on meinannut tulla. Se on vähintäänkin turhauttavaa.
Turhauttavampaa se on kun näkee toisten kehittyvän vielä nopeammin kuin itse. Tietysti meissä on eroja ja toiset ovat lahjakkaampia kuin toiset. Kaverisi saattaa puolet vähemmällä vaivalla mennä tuloksissa ohitse ja kasvattaa isommat lihakset yhdessä vuodessa kuin sinä kolmen vuoden yhtäjaksoisella rääkkäämisellä.
Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tämä treenaaminen ole sinun juttusi. Se tarkoittaa vain sitä, että sun kohdalla samoihin tuloksiin pääseminen vie vaan kaksi kertaa kauemmin aikaa. Ja tämä tarkoittaa, että sulla pitää olla sitä RAUDAN LUJAA kärsivällisyyttä ja halua saavuttaa tuloksia, niitä kovia tuloksia, joista voi olla ylpeä.
Itse ajattelen tätä prosessia pitkällä aikavälillä. Tarpeeksi kauan kun veivaa ja vääntää asioita, niin ne tuppaa jossain vaiheessa tuottamaankin tulosta. Salaisuus onkin siinä, ettei luovuta. Jos minäkin olisin luovuttanut niin tuskin mä tässä edes kirjoittaisin siitä, ettei pidä luovuttaa? Olenko mä sitten saanut tulosta aikaiseksi? En mä tietenkään mikään Mr. O ole tai Pro, mutta SM-kulta, PM-kulta ja GP-kulta amatöörispoudauksessa kertovat sentään jonkin näköisistä aikaansaannoksista?
Se koulukiusattu, 50-kiloinen, 160 senttinen rääpäle, joka astui 1992 tammikuun 1. päivänä pieneen kellarisaliin Karjaalla, tuskin olisi kenenkään mielestä pystynyt saavuttamaan mitään. Ainoastaan tämä rääpäle itse haaveili lihaksista ja itsevarmuudesta. Lihaksista, joilla kompensoisi lyhyttä runkoa ja itsevarmuudesta vaikka uskaltaa jutella tyttöjen kanssa.
Usko itseensä ja siihen, että sitkeällä yrittämisellä voidaan saavuttaa jotain, piti tämän rääpäkkeen visusti salilla. Vuosi vuodelta kuitenkin lihas kasvoi ja voimaakin tuli. Hitaasti mutta varmasti. Sanonta kuuluu, että ”tyytyväisyys tappaa kehityksen”. Kohdallani tyytyväisyyttä ei löytynyt koskaan, eikä sitä löydy vieläkään ja siksi sitä kehitystä tulee vieläkin vaikkakin hitaasti kuin seuraisi kilpikonnien valssia meressä. Kun peiliin katsoo, sieltä katsoo takaisin kaikki ne epäkohdat ja virheet. Näitä on yhä työstettävä ja hiottava sitä täydellistä fysiikkaa. Tämä työ on loputonta ja nämä epäkohdat ja virheet ovat niitä syitä, jotka ohjaavat minut salille yhä uudestaan ja uudestaan.
Anna siis itsellesi syy mennä salille, aseta itsellesi tavoitteet siellä. Luo motivaatio ja pidä sitä yllä . Älä luovuta, älä turhaudu. Löydä tarkoitus treenaamiselle. Ole kärsivällinen, sillä vain pitkäjänteinen työ tuo tulosta!