Tajunnanvirtaa

Välillä tulee miettineeksi asioita. Joskus ehkä vähän enemmän kuin tarvitsisikaan. Pysähtyy ajattelemaan sitä ”big picture:a”  ja sen vastakohtia eli elämän pieniä nyansseja.

Mikä on elämän tarkoitus?

Kuka niitä edes lähtee luettelemaan? Onko elämällä ylipäätään tarkoitusta, kun elämä suuressa mittakaavassa on niin lyhyttä ja tarkoituksetonta. Jokainen meistä tekee omalla elämällään mitä haluaa, tai ainakin yrittää tehdä mitä haluaa. Aina ei tietty saa tehdä sitä. Sen estää yhteiskunnan normit ja lait ja se, mitkä kortit elämä on sinulle antanut. Uskon silti, että kovalla tahdolla voi saavuttaa tavoitteensa, se vaatii vain kovaa työtä. Ennen sitä kuitenkin täytyy vain löytää oma indentiteettinsä. Onko se mitä haluaa juuri sitä mistä tykkää?

On masentavaa ajatella, ettei millään ole kuitenkaan mitään merkitystä. Kaikki on niin lohduttoman katoavaista. Mutta toisaalta harvoin negatiivisuudesta syntyy mitään positiivista. Think positive. Fraasi joka useimmiten yhdistetään varmaankin johonkin hiv:in/aids:in vastaiseen kampanjointiin. Positiivinen ajattelu on pohjimmiltaan kuitenkin itsensä kanssa juttelemista.  Tapa löytää ne oikeat välineet kääntää negatiivinen positiiviseksi. Josko elämästä silti löytää pienen pieniä asioita, joilla jaksaa, jotka saa ihmisen hymyilemään ja nauttimaan olemassaolostaan?

Arjen pienet ilot. Mennä elämässä päivä kerrallaan ja nauttia siitä kuin se olisi viimeinen. Rakastaa lähimmäistään ja olla empaattinen toisille. Kun antaa, myös saa. Vuorovaikutteista kanssaelämistä.

Tieto lisää tuskaa.

Olen aina ajatellut, että älykkyyden ja hulluuden raja on häilyvä. Ihmisen kyky tiedostaa oma olemassaolo, varsinkin erittäin syvällisesti lisää pelkoa ja tuskaa. Kuinka helppoa olisikaan olla tiedostamatta tätä kaikkeutta. Kokisi vain sen minkä näkee ja ne asiat, joita ei ymmärtäisi ei herättäisi kysymyksiä. Kuin lehmä laitumella.  Viisi metriä eteenpäin ja kun sen jälkeen tulisi uudet viisi metriä, edelliset olisi jo unohdettu. Mitä enemmän ymmärtää asioita, sitä enemmän ymmärtää kuinka vähän sitä edes ymmärtää mitään! En onneksi ymmärrä juuri mitään enkä tiedosta tätä kaikkeutta, ainakaan liikaa, eikä siihen ole tarvinnut käyttää kauheasti ymmärrystä.

🙂