Solar Films 20 -vuotta - Luokkakokous leffa-arvostelu

Eilen oli luokkakokous!

Oltiin siis eilen Solar Filmsin 20-vuotis juhlilla, jossa näytettiin ennakkoon heidän uusin luomus, Luokkakokous.
Aivan ensiksi lähdetään siitä, että mä en juurikaan koskaan katso mitään kotimaisia elokuvia. Miksi? No ei vaan jollain tapaa nappaa suomalaiset leffat. Jollain selittämättömällä tavalla se on teennäistä mun makuun ja tasollisestikin pääosin sellaista b-kamaa. Tää on siis vain ja ainoastaan mun oma mieltymys ja maku. Näistä makuasioista ei voi kiistellä, sitä joko tykkää tai ei tykkää, piste.
Lähdin siis suurten ennakkoluulojen saattelemana vaimoni aveciksi katsomaan jonnin verran jo hehkutettua komediarainaa, Luokkakokousta. Näyttelijävalinnat olivat suhteellisen erikoiset. Aku Hirviniemi ainoana ”oikeena” näyttelijänä main cast:issa. WTF? Okei, siis Jaajo on hauska ja supliikkimies ja on paljon esillä kaikenlaisissa tapahtumissa, mutta osaako mies sitten näytellä? Sami Hedberg on ilmiömäinen stand up koomikko, mutta se ei todellakaan kerro mitään, miten hyvin roolit kokopitkässä elokuvassa istuu miehelle.
Ainakin 4 eri näyttämöä oli varattuna kutsuvieraille

Mitä sitten kävi?
Odotin siis hassun hauskaa komediaa ja sellaista perinteistä tilannekomiikkaa, mikä nyt saa maksimissaan suupielet nousemaan virneeseen, mutta kuinka väärässä olinkaan. Koko leffa ensimmäisistä minuuteista lähtien oli niin räävitöntä tykitystä ja härskiä alapäähuumoria, että masentuneinkin ihminen olisi pärähtänyt nauramaan. Varoituksen sana kaikille kukkahattutädeille ja vyön alle menevän huumorin vihaajille, tämä leffa kannattaa kiertää kaukaa.
Ohjaus, käsikirjoitus, editointi ja näyttelijävalinnat olivat rohkeita mutta ne loppupeleissä olivat koko leffan suola. Tää kama voisi upota jo kansainvälisilläkin markkinoilla? Pienenä knoppina, leffa oli sitten tekstitetty pelkästään englanniksi, ruotsin kieli uupui täysin. Ehkä ihan syystä? Ehkä tuotantotiimi ennakoi ”svenska taalande betre folkin” väistävän tän rainan? You never know? 😀
Trio Hedberg, Hirviniemi ja Linnonmaa vetivät sen verran upean suorituksen ja heittäytyivät rooleihinsa ehkä liiankin täysillä. Meno oli suorastaan brutaalia. Tarina kulki siis erittäin jouhevasti, dialogi oli ketterää ja tarkasti suunniteltua. Tykkäsin eritoten editoinnista ja leikkauksista, jotka olivat todella tiiviitä. Selvästi oltiin jätetty pois kaikki turha ja ylimääräinen, sen verran tiivis oli puolitoistatuntinen paketti. Leffa suoraansanottuna naulaa sut penkkiin kiinni eikä päästä irti edes lopputekstien vieriessä, sillä sinnekin ollaan pykätty hauskoja pieleen menneitä otoksia. Nauruhermoja repivää tykitystä.

Tällaisena valikoivana suomileffavihaajana on pakko ensimmäistä kertaa myöntää häpeissäni, että tämä leffa sai minut puolelleen. Näyttelijoiden tuttuus toki varmasti toi oman osansa, koska niin paljon huumoria tihkuu näistä henkilöistä jo sellaisenaan, että asetelma itsessään saa porukan hykertelemään. Siltikin yllätyin, miten kolmikosta oltiin imetty irti juuri ne parhaat asiat ja miten hyvin he erilaisina persoonina tukivat toisiaan läpi elokuvan.
5/5 ja suosittelen lämpimästi Luokkakokousta kaikille. Härskiä huumoria ja irvokasta tilannekomiikkaa. Parasta viihdettä varsinkin hyvässä kaveriporukassa!
Leffan jälkeen
Ilta jatkui Apollossa. Väkeä oli kutsuttu melkoisesti ja vaikka Apollo vetääkin massiivisen määrän populaa, happi tuntui katoavan aika-ajoin tunnelman tiivistyttyä. Varmaan lähemmäs tuhat ihmistä oli paikalla. Julkkiksia vilahteli siellä sun täällä, tietysti lähinnä elokuva-alan puolelta. Toki oli siellä varmasti vaikka miltä alalta ihmisiä, minä nyt en vaan tunne ketään heitä. 🙂
Jonkin aikaa palloiltuame, eksyimme Apollon kellariin, jossa olikin täysin hiljaista ja baari auki. Kukaan ei ollut äkännyt sitä mestaa vielä. Hetki siellä oltuamme väkeä valui sinnekin ja kas kas, karaoket laitettiin käyntiin.
Tää hetki oli aina parasta karaokebaarissa:

Elokuvassa muuten esiintyy yksi tunnettu kehonrakentaja, jolla on yllättävänkin iso rooli. Miehellä on kyllä hetkensä ja hyvin vetääkin ne, sanotaanko että sähköinen tunnelma!! Henkilö ei sitten ole Uolevi Ojala vaikka Unskikin on näyttelijän uransa avannut uusimmassa Vares elokuvassa Sheriffi.
Unskin kanssa nestetankkaustauolla Solar Filmsin 20-vee juhlilla

Ilta oli kyllä oikein mukava vaikkakin hieman ahdas oli tunnelma meikäläisen makuun.
Bongattiin vielä lähtiessämme Sami ja napattiin kaverikuva. Kerrankin näin päin, että minä pyysin päästä kuvaan. Yleensähän se on toisin päin! 😉

Käydääs vähän salilla
Eilen ennen illan juhlia, ehdin heittää kunnon olkapäätreenitkin. Ihan alkuun sapetti niin paljon tuo polvi, että päätin testata miten se kestää reiden ojennusta. ALoitin ihan pikku painoilla ja pumppailin siinä satoja ja satoja toistoja, hieman lisäillen malmia. Lopuksi polvi kesti jo 40 kilon raudat eikä yhtään vihlonut. Olin erittäin iloinen ja positiivinen asiasta. Tästä kyllä vielä parannutaan.
Jee, polvi kesti testin.

Oon hieronut siihen kipeään paikkaan jatkuvasti voltarenia ja näköjään tuo rasva on jotain auttanutkin?
Reilun puolen tunnin ähellyksen jälkeen pistin olkajumpat tulille ja oikein mainiot treenit niistäkin saatiin aikaan. Olkapääkin kesti Arndols Pressin ja pari muuta työntävää masiinaa. Hieman sekin vaatii alkuun malttia ja pidempiä lämppärisarjoja ennen kuin voi isompaa rautaa kolistella.
BOOM! KIITOS KAIKILLE TUESTA DYYD ARMY!!