Repimistä

Viikkoja takana seitsemän ja 12 edessä ennen lavalle nousemista. Rankkoja treenejä salilla ja isoilla painoilla vielä. Mainitsemisen arvoisia on ehkä 4×200 kilon kyykky, dippejä oma paino+85 kiloa x3 toistoa, solttupenkkiä 6x130kg, vinopenkki käsipainoilla 12x48kg. Aerobista tehty enemmän kuin aiemmin, kalorivaihtelut otettu käyttöön. Dieetti siis kovenee pikku hiljaa. ei tule olemaan helppoa sen kyllä sanon. Tänäänkin tuntui treenien ja aerobisten jälkeen todella pahalta. Niin äärimmäisen tyhjä olo ja nälkä, että itkeä teki mieli.

Road to GP -vko7-

Dieetti on sotaa ja treenaaminen taistelua. Jokaiseen taisteluun on lähdettävä voitto mielessä. Kunnon treeni ja siitä suoriutuminen kunnialla on aina saavutus. Aerobinen vie mehut omalta osaltaan, joten treenit dieetillä on aina huomattavasti raskaampia kuin offilla.

Kalorivaihtelut otettiin tällä viikolla käyttöön. Paino seilaa 77-79 kilon välillä. Tuntuu kuin olisin Michelinin maskotti nestepöhössä. Treenit vedän raivolla läpi ja aamukävelyt painan lumen ja pakkasen keskellä kuunnellen kiukkumetallia. Pistää välillä vihaksi, kun haluaisi kireäksi heti ja nyt, eikä keho kuuntele ajatuksiani ollenkaan.

Hauis- ja ojentajatreeni sattuu, kun sen tekee apinan raivolla. Painoista ei tingitä ja toistomäärät pidetään mahdollisimman korkealla. Joka sarja polttaa lihaksissa. Pitää päästä kivun yli, ”se on vain pään sisällä”, ajattelen. Kädet menee hapoille, mutta silti on tehtävä vielä lisää. No pain no gain ja se pätee yhä. Yksi sarja vielä ja sitten vaihdan liikettä. Hauikset on liekeissä eikä painot tahdo enää pysyä otteessa. Vielä on ojentajat vuorossa.

Oli liike kuin liike pitää siihen latautua kuin viimeiseen sarjaan. Periksi ei saa antaa ja pelkoa ei saa näyttää. Palkeet täyteen ilmaa, paketti kasaan ja sarja lähtee käyntiin. Tästä on selviydyttävä voittajana, tämä on sotaa. Yhtään unssia lihaa en ole saanut lahjaksi. Jokaisen gramman eteen on tehtävä töitä. Mitään tässä lajissa ei saa ilmaiseksi.

Kovalla treenillä on aina hintansa. Polvia särkee, niveliin sattuu ja lihakset on hellänä. Alaselkä jämähtää usein jumiin ja kipu seuraa kotiin asti. Paine ei hellitä edes sängyssä maatessa. Olkapäätreenit sattuu joka kerta. Kipu on sokaiseva ja vaikka vain seisoo, tekee mieli repiä olkapäät irti kehosta. Silti tätä tekee yhä uudestaan ja uudestaan. Treenaaminen on huumetta. Se euforinen olo kovan treenin jälkeen on palkitseva.

Yhä on vain jatkettava eteenpäin. Ei olla edes puolessa välissä. Viikkoja on vielä paljon edessä ja kovia treenejä sitäkin enemmän. Taistelut yritetään aina voittaa ja lopulta se sotakin!