Puntari selvitetty - Mukana video!

Moikka!

Aamupäivällä lähdettiin Vaimoni ja Ovaskaisen Mikon kanssa taksilla kohti kisapaikkaa ja siellä järjestettävää punnitus/kilpailijarekisteröintiä varten. Samassa hotellissa kun majaillaan Mikon kanssa niin helposti tuossa kimppakyydillä ollaan kuljettu. Mikko on muuten äärimmäisen mukava tyyppi, tällai sivuhuomiona.

Aamulla parit poseeraukset otettiin talteen:

Paino oli aamulla himpun verran alle 80 ja vähän jänskätti että miten pysyy paino rajoissa. No pysyihän se, kun rekisteröinnissä oli sellainen manjaana -meininki. Monta sataa kilpailijaa yhtäaikaa mestoilla ja vain kaksi pistettä johon mentiin ilmoittautumaan ja maksamaan kisalisenssi.

Vaikka oltiin ihan ekojen sakissa eli 9:30 (kympiltä aukesi ilmoittautuminen) niin jonoa oli jo syntynyt sellaiset 50 metriä. Sen 50 metrin selvittämiseen meni 1,5 tuntia ja meikällä putos paino 77,9 kiloon. 😀 Ei siis mitään hätää ja pääsin ekalla läpi omaan sarjaani.

Siinä kun olin sitten punnituksen käyny niin alkoikin kuhina kameramiesten kohdalla. Siellä ruvettiin huutelemaan exelentteä ja komennettiin mua heittämään rintaa sivulta, ojentajaposetta jne. Kuulin good condition, very good condition lauseita jokusen kappaletta. Yksi toimisijoista veti mut sivuun ja olin ihan ensin että mitä nyt perhana. Mies joka oli toiminut kaikkien äijien punnitsijana kuiskasi korvaani TOP 3! Perhana, tuli kyllä hymy siinä, mutta en tykkää kun etukäteen ”manataan”. Mä oon kuitenkin niin nöyrä kisaaja ja mietin aina, että toi on isompi, toi on kovempi, toi on kireempi.

80 kilon sarja on ihan sairaan kova kansainvälisesti aina. Eli olen nytkin aivan törkeen kovassa sakissa, mitä nyt oon stalkannut noita muita mukanaolijoita. Olishan se aika hienoa päästä TOP 3, mutta en halua ajatella tuollaisia ollenkaan. Ei liikoja odotuksia, niin ei voi pettyäkään. Finaaliin jos pääsen ja saan esittää oman vaparin, niin se on jo saavutus tässä porukassa.

Puntarin jälkeen sitten Mikon kanssa heti syömään eväitä.

Tässä videoklipsua punnituksesta!

Nyt sitten vaan tankkaillaan iltaan asti ja ajoissa nukkumaan niin saadaan kuiva roppa lavalle. Käytiin vaimon kanssa tuossa kaffella. Otin kahvin maidolla ja isolla kasalla sokeria.  Fiilis on kyllä mahtava. Toivotaan että kaikki menee nyt nappiin!

Erityishuomio jälleen omalle vaimolle, joka jaksaa ja tukee minua tässä touhussa. Meikä kiukuttelee ja on väsynyt sekä hankala. Vaimoni on itse tyyneys ja rauhallisuus, ei kilahda eikä heitä hanskoja tiskiin vaikka kuinka 80 kiloinen lapsi kitisee. En pystyisi ikinä tähän ilman tuota kauniimpaa puoliskoa. Syvä ja suurin kiitos kuuluu siis hänelle, kaiken takanahan on nainen? Eikö?

Oon kyllä luvannut olla kiltisti kaiken tän jälkeen ja täytynee vaimoa hemmotella sitten Mauritiuksella kun saadaan tää kisavuosi niputettua kasaan. Kiitos Britt! <3

Kissing at Grand Via! <3