Pimeää ja masentaa

Ihan aluksi, sori kaikille, kun en ole päivitellyt blogiani.

olen ollut kipeänä viime viikon puolesta välistä lähtien. Kurkku älyttömän kipeä, päänsärkyä, nuhaa, äänen käheyttä, juuri tyypillisiä ilkeän flunssan oireita, jotka eivät näytä menevän millään pois. Iskee ihan masennus tuosta, kun ei vaan yksinkertaisesti jaksa lähteä salille. Töiden jälkeen on ihan pakko mennä suoraan kotiin. Olen nytkin lumihommissa ja tiukan aikataulun saattelemana en edes ehdi tauotella, eli säännölliset syömiset ovat poisluettua herkkua.

Eilen kävin ainoastaan yhden treeniasiakkaan kanssa salilla, mutta muuten en ole edes vilkaissutkaan salille päin.

Pimeys ahdistaa.

Alkaa olla niitä vuoden pimeimpiä päiviä ja aurinko vain vilahtaa taivaanrannassa, ennen kuin se katoaa taas kauas pois. Masentaa ja ahdistaa talven kylmyys ja pimeys. Me siis asumme puoli vuotta pakastimessa, kirjaimellisesti, sillä pakastimessakaan ei ole valoa. Ovi aukeaa silloin tällöin, pikaisesti ja pimeys lankeaa heti perään oven sulkeuduttua, juuri kuin täällä pohjolassa.

Ystäviä ja läheisiä on talven pimeinä hetkinä hyvä olla ja niitä on myös hyvä tavata. Joulurauhaa kaikille.

Stockan joulukatu ja kauniit valot, jotka taittavat pimeyttä.