Oulu nähty ja koettu

Hyvää myöhäisiltaa kaikille!

Saavuttiin Ouluun siinä neljän pintaan ja kirjauduttiin Sokos Hotelli Arinaan. Oltiin jo aiemmin hieman viestitelty Supermassan kanssa, että minne itse mestari oli menossa treenailemaan. Marko, joka on tiukalla dieetillä ilmoitti, että on kiskomassa omia treenejään Classic Gymillä, joten ei muuta kuin sinne. Salille ehdittiin juuri, kun Maken treenit olivat ohitse ja ehdittiin siinä sitten vaihdella kuulumisia. Marko oli kieltämättä tikissä ja kuten aina pihvit olivat oikeissa paikoissa.

Dieetti on kuulemma mennyt kuten pitääkin ja jos kaikki menee kuten Marko on suunnitellut, mies tullaan näkemään Suomen kehonrakennuslavoilla sitten vuoden 1998. 15 vuoden odotus toivottavasti palkitaan. Itse henkilökohtaisesti toivon koko sydämestäni, että Markolla onnistuu kaikki suunnitelmat ja fanit pääsevät näkemään pitkästä aikaa supermassan paluun parrasvaloihin. Jos kaikki menee kuten pitääkin niin hetki tulee olemaan vähintäänkin nostalginen. 🙂 PIdetään siis peukkuja.

Pääsin Superin kanssa samaan kuvaan:

Olkapäätreenit kulki ihan kivasti. Aloitin perus military pressillä ja nousin maksimeissa 100 kiloon, jolla tein yhden sarjan 3 toistolla ja toisella ei sitten mennyt kuin 1 kokonainen 2 puolikasta toistoa. Jatkoin siinä heti pudotussetillä 80kg x 5 ja 60kg x 6.

Sarjat military press:

• 20x20kg
• 10x40kg
• 10x60kg
• 6x80kg
• 3x100kg
• 1x100kg +2 vajaata
• heti perään: 5x80kg–>6x60kg
• 10x60kg

Vipareita tein sekalaisen määrän, koska tuli sitten jutusteltua siinä lomassa itse kunkin kanssa. Eniway, kaiken kaikkiaan sain kuitenkin todella hyvän tuntuman olkapäihin ja jotenkin täytyy sanoa, että Oulussa rauta painaa vähemmän kuin stadissa. 😀

Tuli muuten törmättyä Markon lisäksi erääseen toiseen elävään legendaan. Varovaisesti pyysin lupaa päästä tämän mestarin kanssa samaan kuvaan ja lupa onneksi heltyikin.

Kuka tunnistaa tämän ”vanhan liiton” mestarin vieressäni?

Oli pakko tunnustaa miehelle, että olen nuoresta pojanklopista asti ihaillut legendan estetiikkaa ja varsinkin suunnattoman hienoa esiintymistä. Niille jotka eivät nyt miestä tunnistaneet niin kerrotaan, että kyseessähän on tietysti Don Juhani Herranen. Useita Suomenmestaruuksia voittanut sekä jopa ammattilaisena kilpaillut Don J on yhä ihailtavan lihaisassa kunnossa. Totaalitaukoa on kuulemma ollut, joka on pitkän kilpauran tehneen miehen mukaan tullut tarpeeseen. Nyt mies on kuitenkin jälleen raudan kimpussa, joten tämähän vain enteilee sitä, että jotain on tulevaisuudessa ehkä tapahtumassa? Ken tietää, mutta jäämme jännityksellä odottamaan.

Ja pistetään tähän väliin vielä Don Juhanista uskomattoman hieno vapaaohjelmavideo vuoden 2001 kisoista, jotka Herranen vei näytöstyyliin.

Salilla tuli tavattua useita bodarinalkuja ja selkeästi näitä proukkojakin oli enemmän kuin laki sallii. Ei siinä vielä kaikki, juuri kun luulin homman rauhoittuneen, paikalle saapui vielä lisää. Alanderin Kati, joka on valmistautumassa omiin syksyn koitoksiinsa, tupsahti salille. Kaunis Kati oli upeassa kunnossa ja hänelle kovasti tsemppiä kisoihin. Todettiin siinä jutustelun lomassa, että Oulussa taitaa olla liian tylsää, kun kaikki vain bodaa. Syö ja bodaa?! 😀 He hee!

Pääsi Katin ja hänen valmennettavansa, Päivin kanssa yhteiskuvaan. 🙂 Jee!

Oli ihan mielettömän mukava päivä kaiken kaikkiaan ja uskomattoman mukaviin nuoriin bodarinalkuihin oli kiva törmätä salilla ja kaupungilla. Salille mennessämme, pihalla odotteli eräskin punttiukkeli, joka oli kuulemma odotellut jo tunnin verran meikäläisen saapumista paikalle. Auringon paahdekaan ei tainnut haitata odottelua ja yhteiskuvakin saatiin otettua. 🙂 Täytyy hattua nostaa moisesta sitkeydestä!

Salilla treenien jälkeen jutusteltiin vielä muutamien treenareiden kanssa ja napsittiin pari kuvaakin. Lopulta talsimme takaisin hotellille ja siitä sitten syömään. Vaikka kovasti sitä burgeripaikkaa täällä ehdoteltiinkin, päädyimme lopulta Fransmanniin, jossa 300 gramman grillipihvit tekivät tehtävänsä.

Syömisten ja juomisten jälkeen käväistiin vielä kävelyllä Oulun ”mestoilla”, jossa väkeä olikin melkoisen paljon torstaiksi. Törmättiin vielä muutamiin faneihin, kuten esim porukkaan jossa eräskin nuori herra innoissaan kertoi gymlogien ja food cornereiden olleen suurena innoittajana omassa punttiharrastuksessa. Oli kuulemma tehnyt chilipataa isälleensäkin, joka oli ensin itkenyt onnesta, kun poika oli ensikertaa ruokaa tehnyt ja seuraavana yönä sitten itkenyt tuskasta istuessaan pöntöllä tulisten varpusparvien säestäessä itkua… 😀 Ha haa!

Paluureissulla törmättiin vielä nuoreen bodarinalkuun, joka oli jo hetken aikaa pyöräillyt ympäriinsä, josko vaikka olisi meikäläiseen törmännyt. Niinhän siinä kävikin hyvä munkki ja törmättiin ihan hotellin nurkilla. Saatiin vielä yhteiskuva otettua ja muutama sanakin vaihdettua. Jälleen nostan hattua moiselle sitkeydelle.

Kiitos kaikille mukaville uusille tuttavuuksille sekä tietysti vanhoille tutuille, jotka vuodesta toiseen jaksavat painaa. Classicin Marialle iso kiitos kahveista, mahdollisuudesta treenata ja tietty jutusteluista. Tsemppiä kisoihin! 🙂

Huomenna sitten matka jatkuu.

Kotitontuille, eli Termikselle iso kiitos, kun jaksaa kämppiä meillä ja hoidella kukat ynnä muut asiat. Älä juo kaikkia oluita kaapista. 😉 (vitsi vitsi, eihän bodari nyt kaljaa juo)