Musiikillista huippuosaamista!

Aina pistää ihailemaan kaikenlainen huippuosaaminen. Musiikillista osaamista on monenlaista. Piano on varmasti yksi niistä instrumenteistä, jotka ovat niitä vaikeimpia, kun mennään aivan huipputasolle.

Mun lemppari bänditason syntikansoittajista on tietysti Dream Theaterin kosketinsoittaja Jordan Rudess, jolla toki on klassisen pianonsoiton taustaa jonkin verran:

Tuosta kun mennään astetta kovempaan suuntaan ja napataan esim näitä hiukan vaikeita Rahmaninovin etydeitä, niin putoaa nämä huippuosaajat varmasti yhden käden sormilla laskettaviksi. Pavel Raikerus tykittää melkoisen helponnäköisesti Rahmaninovin Etydin Tableau Op. 39 No. 3:

Tästä enää on mainittava Yuja Wang, joka on Raikeruksen kanssa yksi niistä maailman taitavimmista elossa olevista pianisteista. Tässä jälleen Rahmaninovia, Piano Concerto No. 2:

Okei, sit pianosta voiskin siirtyä jengin aliarvostamaan bassoon. Sehän on se iisein instrumentti, eikö? Perusbasson näpyttely on melko helppoa, mutta sit kun mennään vähän pidemmälle se muuttaakin muotoaan melkoisesti. Tässä Jim Bennettin viraaliksi levinnyt versio Daft Punkin Get Lucky biisistä, kokeile perässä:

Pakko lisätä John Myung ja hänen Solar Groove -biisi tähän. Johnilta ei ole tullut ulos koskaan mitään omaa matskua, levyä tai EP:tä (that I know of) DT:n ulkopuolelta. Mies on kuitenkin aivan käsittämättömän lahjakas basisti:

Sit rumpujahan nyt osaa kuka tahansa paukutella, mutta rytmissä pysyminen on usein se vaikein juttu. Moni sanoo, että Mike Portnoy on yksi (jälleen DT:n (ex)jäsen) taitavimpia rumpaleita. Hyviä kakkosia mahtuu tusinaan kolmetoista. Vadrum eli Andrea Vadrucci on kyllä melkoisen lähellä itse Mikeä. Tässä Vadrum vetää Liquid Tension Experimentiä, jossa myös Mike P. vaikutti vahvasti sekä DT:tä:

Itse Mike, joka on se one and only:

Kitara on kans sellanen mystinen soitin. On sähköistä ja akustista, nylonkielistä ja teräskielistä. Kitarataitureita on melkoisen paljon, onhan kitara erittäin suosittu soitin ja sen rämpyttely on kivaa. Perus klassinen, nylonkielinen kitara ei ole edes hirveän kallis soitin.

Kuuluisia kitaravirtuooseja on varmaan tuhansia ja jokaisella oma lempparinsa. Itse tykkään Steve Vaista, John Petruccista, Dave Mustainesta unohtamatta Santanaa, Hendrixiä, Yngwietä, Laihoa ja lukuisia muita. Tässä hyvä guitar battle, jossa yhteen ottaa Steve Vai, Dweezil Zappa, John Petrucci ja ”syntsakitaralla” Jordan Rudess:

Miten nyt ylipäätään mitataan osaamista kitaransoitossa? Nopeus?

Huikeaa katuperformanssia omilla sävellyksillä?

Kykyä soittaa sähkökitaralla klassista?

Entäs sitten ääni? Ehken nyt mene sinne asti, ainakaan kauheen syvällisesti. Ääni on myös instrumentti ja ääniä on paljon. Jos pitäisi yksi ääni sanoa ylitse muiden niin itkuhan siinä tulisi. Ei sellaista ole. Hyviä laulajia ja äänenkäyttäjiä on jälleen niin valtavasti. On teknistä osaamista ja sitten on persoonia, jotka osaa hyödyntää omaa karsimaansa äänen tueksi.

Muistatteko tämän Fifth Elementistä tutun kohtauksen, jossa kuuluisa oopperalaulaja Inva Mula laulaa näyttämöllä futuristisen aarian, joka sitten muntautuu sellaiseksi teknojumputukseksi? Jumputus alkaa kohdasta 3:26

Oltiin aivan varmoja ja olen yhä varma, että osa noista äänikuvioista on tehty koneella, ei ihminen kykene noin nopeasti laulamaan. Vai kykeneekö? Tässä Laura Workman McMurtrey todistaa, että Diva Dance -biisi on mahdollista replikoida ilman tehosteita. Uskomatonta:

Kaikki tässä esitetyt mielipiteet ovat omia mielipiteitäni ja omia makuasioitani. Jokaisella on omat suosikkinsa enkä lähde tietenkään näistä väittelemään kenenkään kanssa. Tämä blogipäivitys on tehty ihan huumorimielessä eikä missään nimessä aiheuttamaan mielipahaa kenellekään.