Kun me kuollaan kuitenkin

Kuoleminen on niin lopullista, vai onko?

Miksi pitää kuolla? Miksei voisi elää ikuisesti? Kaikki kuolee aina tässä maailmankaikkeudessa. Miksi? Miksei ole ikuisuutta olemassa? Vai onko se olemassa? Jatkammeko tästä jonnekin vai katoammeko tyhjyyteen?

Kosmos

Avaruuden sanotaan olevan ääretön. Siltikin meidän tunnettu avaruus on jostain syntynyt ja todennäköisesti tulee joskus kuolemaan. Vai voiko olla niin, että tämä universumi jatkaa laajenemistaan ikuisesti? Kaikki loittonevat toisistaan, jolloin jossain vaiheessa on vain tyhjää. Eikö sekin ole ikään kuin kuolemista jos mitään ei ole enää missään?

Ihminen tässä mittakaavassa on äärettömän pieni. Silti meidän pienessä maailmassa moni ihminen on iso ja monen elämä on huikea vaikka se onkin niin käsittämättömän lyhyt.

Miksi pitää kuolla, kadota, hävitä pois?

Onko kuolemalla merkitys? Taidemaalarin teokset nousevat arvossaan, kun taidemaalari kuolee. Onko moisessa järkeä? Miksei ihmistä tai ihmisen tuotoksia arvosteta ennen kuolemaa yhtä paljon kuin kuoleman jälkeen? Muusikosta tulee legenda, kun kuollaan nuorena. Musiikista tulee ainutlaatuista kun sen säveltäjä, tulkitsija lakkaa olemasta.

Ihmiset muistelevat kaiholla kuolleita. Järjestetään muistokonsertteja muusikon muistolle vaikka itse henkilö ei ole edes enää kuulemassa ja näkemässä sitä. Miksi pitää ensin kuolla, kunnes jotain muistellaan? Onko se tekopyhää toimintaa? Saahan eläviäkin kunnioittaa ja muistella? Vai saako?

Moni tiedemies, filosofi tai toisinajattelija keskiajalla sai kärsiä siitä, että he olivat aikaansa edellä. Kirkko päätti asioista ja jos ajatukset eivät sopineet heidän uskomusten kanssa, olit kerettiläinen, vääräuskoinen. Esim, Giordano Bruno, tähtitieteilijä, filosofi ja okkultisti, jota katolinen kirkko vainosi hänen ajatusten ja uskojensa vuoksi. Bruno oli vapaan ajattelun esitaistelija. Hän julkaisi teoksia joissa tuli ilmi hänen filosofinen järjestelmänsä, kuten esimerkiksi ajatus äärettömästä maailmankaikkeudesta. Mitään tieteellistä faktaa Brunolla ei ollut esittää tukemaan hänen ajatuksiaan.

Giordano Bruno

Uskonto ja tiede ei keskiajalla juurikaan kohdanneet. Katolinen kirkko ei kannattanut ajatusta maan pyörimisestä. Jos joku näin väitti, olit automaattisesti kerettiläinen. Kirkolla oli suuri valta, varsinkin Italiassa ja vääräuskoiset kokivat karmean kohtalon, jos nämä eivät suostuneet luopumaan ajatuksistaan.

Giordano Bruno ei suostunut kirkon vaatimuksiin vaan uskoi vapaaseen ajatteluun. Bruno poltettiin roviolla 17.2 1600. Myöhemmin Galileo Galilei tajusi katsoessaan ensimmäistä kertaa teleskoopin läpi, että Bruno oli ollut oikeassa koko ajan. Vuonna 1889 vapaat ajattelijat pystyttivät patsaan Brunon muistolle.

Kuinka paljon on toisinajattelijoita, ”harhaoppisia”, tiedemiehiä, filosofeja jne surmattu pelkästään sen takia, että nämä ovat ehkä olleet aikaansa edellä mutta koska ajatukset eivät sopineet yhteiskuntaan, niistä joutui maksamaan kovan hinnan.

Kukapa ei muistaisi Jeanne d’Arcia, joka myös poltettiin roviolla kerettiläisyydestä syytettynä. Jälkeenpäin näitä ihmisiä sitten kanonisoitiin, pystytettiin patsaista, palvottiin. Onko tuollainen tekopyhää toimintaa loppujen lopuksi? Mikään kanonisointi ei tee asioita tekemättömiksi. Edes sadan patsaan pystyttäminen ei poista sitä faktaa, että ihmisen tyhmyys, pelko ja ymmärtämättömyys tuottaa tekoja, joita ei saa tekemättömiksi. Kuolemaa ei saa peruttua.

Jeanne d’Arc

Turhaa kuolemista.

Mitä olisikaan vielä voinut syntyä? Musiikkia, taidetta ja luomisen tuskaa. Jatketaan vaikka muusikoilla, jotka niin vahvasti musiikin voimalla vaikuttavat meihin kaikkiin.

• Jimi Hedrix kuoli todennäköisesti tukehtumalla omaan oksennukseensa 27-vuotiaana.
• Jim Morrison löydettiin kuolleena kylpyammeesta 27-vuotiaana. Kuolinsyy sydänhalvaus?
• Elvis Presley löydettiin kuolleena kylpyhuoneesta 42-vuotiaana. Kuolinsyy sydämen rytmihäiriö?
• Michael Jackson kuoli 50-vuotiaana. Kuolinsyy sydänkohtaus.
• Prince löydettiin kuolleena kotoaan 57-vuotiaana. Kuolinsyy fentanyylin yliannostus.
• Whitney Houston, kylpyamme, 48-vuotiaana. Kuolinsyy hukkuminen, jonka aiheutti kokaiinin yliannostus.
• Frank Zappa, 52-vuotiaana eturauhassyöpään.
• Bob Marley, 36-vuotiaana, kuolinsyy melanooma.
• Kurt Cobain, 27-vuotiaana, itsemurha.
• Janis Joplin, 27-vuotiaana, heroiinin ylinnostus.
• Amy Winehouse, 27-vuotiaana, alkoholimyrkytys.
• Petri Walli, poikkeuksellisesti 26-vuotiaana (ks. muusikoiden 27-kerho). Kuolinsyy itsemurha, hyppäämällä Töölön kirkon kellotornista.

”Äkillisesti”? Yleensä kuollaan melko äkillisesti, kun hypätään kellotornista. 

Jos…?

Mukaan ei saa mitään, kun täältä lähdetään, mutta jälkeen voi jättääkin jotain. Petri jätti musiikkinsa jälkeensä. Itse usein pohdin, mitä muuta olisi voinut syntyä, jos näitä äkkilähtöjä ei olisikaan tapahtunut? Mistä voisimme vielä nauttia?

Onko elämällä merkitystä, kun me kuollaan kuitenkin jossain vaiheessa? Kun kaikki kuitenkin katoaa? Ei varmaankaan. Pienessä mittakaavassa teoilla ja asioilla, joita jätämme jälkeemme on ehkä joillekin meistä merkitystä. Kosmoksen kalenterissa ihminen on niin pieni hiukkanen, että se pyyhkiytyy  pois ennen kuin se edes syntyykään.

Itse pyrin vain havainnoimaan ja nauttimaan tästä kaikesta, niin pienestä kuin suurestakin. Mielikuvituksella kun ei ole rajoja ja sinne voi kuka tahansa uppoutua milloin vain. Tee omasta elämästäsi itsellesi merkityksellinen. Nauti, elä ja koe.

Tässä oli tämän lauantain psykedeliaa, ajatuksia ja pohdintoja. Jos jaksoit lukea tämän loppuun asti niin kiitän ja kumarran. Jos tämä herätti ajatuksia, niin aina vaan parempi juttu. Joskus on metkaa pysähtyä ja jäädä ajattelemaan asioita, joita ei yleensä tule mietittyä. Moinen saattaa joskus avartaa ja laajentaa mieltä.

Peace and out!