Kilpikonnia ja viidakkoa

Moro!

Eilen oli mainio päivä. Vaikka vähän satoikin, me lähdettiin pienelle kiertoajelulle paikallisten ystäviemme Riteishin ja Yeshan kanssa. Erittäin mielenkiintoista oli päästä tutustumaan paikalliseen Mauritiuslaiseen menoon, kulttuuriin ja nähdä miten voimakkaasti intialaiset perinteet ovat mukana arjessa.

Ihan ekaksi käytiin moikkaamassa jättiläiskilppareita. Vitsi miten coolin oloisia nuo otukset olivatkaan. Sellaisia rauhallisia nautiskelijoita. Pitkän iän salaisuus on ihan varmasti asenteessa, että turhat stressit ja huolet veks. Mennään päivä kerrallaan ja syödään mitä eteen tulee. Eiks ne merikilpparitkin vaan chillaa syvissä merissä, antavat virtojen viedä ja surffailevat aaltojen kanssa? That’s what I call life! 🙂

90-vuotias ”teini”. On muuten valtavan kokoinen tuo kaveri. Kuva ei ihan anna edes todellista mittasuhdetta, mutta tollainen voi painaa satoja kiloja parhaimmillaan.

Nämä kaksi kaverusta olivat tosi lempeitä ja tunnistivat heti Riteishin, joka on vuosia käynyt ruokkimassa näitä hemmoja.

THIS IS THE ULTIMATE CHILL DYYD! ☀️?#chillout #gianttortoise #dyyd #chill #cool #boom ✨

A video posted by Mika Nyyssölä (@nyyssis) on Aug 3, 2016 at 8:06am PDT

Näillä esim puruvoima on melkoinen, eli sormet voi lähteä äkkiä poikki jos nämä päättävät napsaista kiinni. Ei siis kannata ärsyttää dyydsejä. Tosin liikehdintä on jokseenkin hidasta, eli pakoon pääseminen on aika helppoa. Mutta on näissä sellaista esihistoriallista fiilistä, kun katsoo tota nahkaa ja piirteitä.

Oli kyllä mageeta päästä silittelemään näitä dyydsejä, en ole koskaan päässyt aikasemmin ihan kosketusetäisyydelle. Loro Parkissa, Teneriffalla oon aikoinaan nähnyt näitä kavereita kyllä, mutta lähelle ei saanut mennä.

Mitähän tuo dude ajatteli tuossa kun rapsutin sitä? 🙂 Veikkaan että: ”C’moon dude, You gonna just scratch all day or U gonna give me some banana?”

Jatkettiin matkaa ja mentiin Riteishin kotiin nauttimaan perinteistä intialaista ruokaa. Tarjolla oli, kurpitsamuhennosta, currykanaa, riisiä, naanleipää, mausteina oli corianteria, inkivääriä ja korianteria. Joimme paikallisten tapaan olutta ja spritea sekaisin.

Ei enää edes muista mitä kaikkea me syötiin, varsinkaan niitä nimiä. Pieniä alkupaloja saatiin, joissa oli kanaa. Sitten sellaisia pienenpieniä kolmion muotoisia leipiä jotka olivat rapeita pinnasta ja pehmeitä sisältä. Näitä dippailtiin makeaan chilikastikkeeseen.

Ruoan jälkeen juotiin maitomaista juomaa nimeltään Lassi. Tämän juoman tarkoitus oli viilentää oloa, koska ruoka oli vahvasti mausteinen ja jopa tulinenkin. Tulisuus usein saa vatsan oireilemaan, joten maitomainen juoma rauhoittaa mahaa.

Ruoka oli niin erilaista mitä Suomessa yleensä saa näistä intialaisista ravintoloista. Masala maustesekoitus, joka yleensä ostetaan valmiina on hyvinkin erilaista kuin mitä paikalliset tekevät. Sillä eri mausteiden suhteet vaihtelevat suurestikin. Se paras kombinaatio on siis jokaisen perheen oma perimätietona saatu salaisuus, jota vaalitaan tarkasti. Toisten masala on tulista, toisilla se on mausteista mutta ei niin tulista.

Nämä mausteet sitten jauhetaan jauhinkivellä ja lisätään ruokaan. Jokaisella on oma vivahteensa ja tottakai, teollisessa tuotannossa (santa maria, jne) ollaan valittu vain yksi kokonaisuus ja mausteiden suhde, mutta paikallisten parissa et tule maistamaan lähellekään samaa.

Aivan valtavan hyvää ruokaa saimme syödä ja tottakai söimme kuten paikalliset, sormin, vain oikealla kädellä, koska oikea käsi on se ns. ”puhdas käsi”. Lassi todellakin viilensä oloa ja oli erittäin maukkaan makuinen, mantelin noustessa ehkä voimakkaimmin pintaan.

Viidakkoa

Ruon jälkeen käytiin katsomassa perheen upeaa puutarhaa, jossa kasvoi chilejä, munakoisoa, banaania ja muita eksoottisia hedelmiä. Siitä jatkettiin pienen ajomatkan jälkeen kauniille polulle, joka johti lähialueen viidakkoon.

Kasvillisuus oli aivan uskomattoman tiheää. Pieniä lampia ei tahtonut erottaa kasvillisuuden seasta. Ilman opastamme, emme olisi osanneet kulkea siellä. Pienen pienet polut johtivat minne lie syvälle viidakkoon. Löysimme upean makean veden joen, joka laski itseasiassa mereen. Lähellä merta makea vesi sekoittui suolaiseen ja yleensä tuo sekoitus saa hait uimaan sinne, mutta onneksi ei yläjuoksulle, koska vesi muuttuu liian makeaksi. Monsuunin aikaan hait tosin saattavat eksyä jopa yläjuoksulle jokea pitkin mutta tämä on harvinaista. Nähtiin paikallisia kyllä joessa uimassa mutta itse en ollut riittävän rohkea, jotta olisin sinne uskaltanut pulahtaa.

Joki kasvillisuuden seassa mutkitteli kauniisti

Viidakon keskellä oli myös vanha rukousalttari. Nyt en mene vannomaan oliko kyseessä hindulaisalttari, mutta enihau jonkun uskonnon rukousalttari oli kyseessä, jossa aikoja sitten ihmiset, jotka työskentelivät siellä erinäisissä töissä, kävivät tiettyyn aikaan rukoilemassa. Oli kieltämättä yllättävää nähdä moinen rakennelma keskellä viidakkoa.

Melkein tuli sellainen fiilis, kun jotkut etsijät yhtäkkiä löytävät jonkin kadotetun sivilisaation keskellä läpipääsemätöntä viidakkoa. Oli mahtava tunne tuo ja pakko oli ottaa kuvaa, jotta joku edes uskoisi tätäkin kertomusta.

Lievästi levoton fiilis oli, kun tuon näimme syvällä viidakossa.

Vaikka kyseessä on saari, niin kyllä tuonne kasvillisuuden sekaan voisi helpostikin eksyä. Kuvassa alla näkee hyvin, miten etäällä tuo joki, jonka näimme aikasemmassa kuvassa, jatkaa kulkuaan kohti merta.

Ihan ällistyttävää oli kulkea siellä ja nähdä tuota eksoottista kasvillisuutta, kukkia ja fantastista väriloistetta. Tuossa pieni detalji jostain puun kukasta, joka kukki juuri niin mahdottoman kauniisti.

Kiivettiin Riteshin kanssa erään vanhan polttouunirakennelman raunioiden päälle ja otettiin kuva tytöistä, jotka kiltisti jäivät alas kauhistelemaan kuinka poikien käy. Vesisateen jälkeen osittain tuhoutuneet askelmat olivat järkyttävän liukkaat. Ehjänä kuitenkin selvittiin.

Päivä oli kaikin puolin fantastinen ja vieraanvaraisuus oli yksinkertaisesti mahtavaa. Oli kaikin puolin kaunis päivä vaikka vettä satoikin osan päivää. Nähtiin niin paljon ja koettiin asioita mitä tavallinen turisti ei pääse koskaan kokemaan. Isot kiitokset Riteish ja Yesha!

In English

We had a great day with our friends Riteish and Yesha. Even though it was a bit rainy day, it didn’t slow us down a bit. Went to see the giant tortoise. Those dudes were so cool. Shame we didn’t have any bananas to feed them, but I think they liked when we just went to see them and gave them a little scratch.

We had so beautiful dinner at Riteish place, indian style. Spicy and so tasty. Had a first experience with the drink called Lassi. Tasted exellent.

We saw a local cave called La Cave Madame, pretty mystical and cool. Had to see Riteish’s own Garden. A lot of fruits, chilis, bananas and other stuff. We experienced a ”Mauritian walkabout” through a local jungle. Saw a spiritual  shrine, a small clear water lake, rivers, some ancient ruins, beautiful flowers and exotic plants.

The day was so great and the hospitality were top-notch! Thank you guys! <3

Eilen tosiaan satoi jonkin verran, mutta onneksi oltiinkin paljon liikenteessä autolla, joten meitäpä ei juuri haitannut pienet sadepisarat.

Muutoin onkin ollut aivan fantastisen aurinkoista, kuten nytkin tässä tätä blogia kirjoitellessa. Aurinko paistaa kirkaan siniseltä taivaalta. Beach boy tuo drinksua ja vesi on pehmeän lämmintä.

Muutama fiilistelykuva!

Hei pakko muistuttaa lukijoita muutamasa tarjouksesta mitä tuolla tukulla on tarjottavana! Itse ainakin innostuin suuresti kun nämä bongasin. Käykää ihmeessä poistamassa omat suosikkisi.

Kuvaa klikkaamalla pääset suoraan tarjoukseen käsiksi!

Esim goodlifet saat hintaan 18.50 €/boksi ja paljon muuta!!