Keho- ja voimalajit altistavat loukkaantumisille

Moikka!
Moni hakee salilta puhdasta voimaa. Treenimetodit siihen ovat tietynlaiset. Hermotetaan lihasta lyhyillä sarjoilla ja hiotaan tekniikkaa, jotta voidaan rautaa nostaa mahdollisimman vähäisellä lihasrasituksella. Keskitytään konsentriseen eli positiiviseen osaan liikettä. Haetaan räjähtävyyttä liikkeisiin ja pyritään opettelemaan mahdollisimman helppo liiketekniikka, jolla mahdollisimman iso rauta liikkuu helposti.
On mahtavaa nähdä esim painonnostajien treeniharjoituksia, joissa painoihinsa nähden kevytmassaiset tyypit liikuttelevat käsittämättömän isoja rautoja. Nopeus, räjähtävyys ja tekniikka on suorastaan kaunista katseltavaa. Samoin voimanostajat ovat uskomattoman vahvoja omissa repertuaareissaan. Penkki, kyykky ja mave ovat rakennettu vuosien varrella viimeisen päälle ja raudat ovat hämmästyttävän kevyitä näiden käsissä.
Puhumattakaan Suomen- ja maailmanvahvin miehistä, joilla on kombinaatio näitä kaikkia ominaisuuksia mitä painonnostajilla ja voimanostajilla. Treenit ovat näilläkin uskomattoman hurjia ja uskoisin vahvamiesten olevan lajissa kuin lajissa aivan huipputasolla.
Näissä lajeissa (kuten missä tahansa lajissa, jossa pistetään keho koville) on loukkaantumisriski aina korkea. Kun liikutellaan isoja rautoja, riskit kasvavat aina. En tunne yhtäkään voimanostajaa, joka ei olisi pitkän uransa aikana koskaan loukkaantunut.
Jos siirrytään omaan leipälajiin, kehonrakennukseen, samat vaarat piilevät sielläkin. Riskit loukkaantumisille ovat aina läsnä, kun liikutellaan isoja painoja. Varsinkin bodauksessa, kun lihasmassaa kasvatetaan poikkeuksellisen isoksi, voi usein voimaa olla ”liikaa” kehon kestävyyteen nähden. Tarkoitan sitä, että nivelet, jänteet ja lihakset eivät välttämättä ole tottuneet aina isoihin painoihin uusissa liikkeissä. Vaikka voimaa on, lihas saattaa silti olla kykenemätön sietämään isoja painoja.
Bodaustreeneissähän vaihdellaan jatkuvasti liikkeitä ja pyritään tekemään liikkeet ”vaikeimman” kautta, jotta lihas tekisi maksimaalisesti työtä. Sen huomaa usein, kun on ottanut ohjelmaan mukaan jonkun liikkeen jota ei ole pitkiin aikoihin tehnyt ja sen myötä lihas kipeytyy eri tavalla kuin perustutuissa liikkeissä. ”Uusi” liike on siis shokki lihakselle ja jos siinä tilanteessa käyttää yli-isoja painoja, on riski vammoille suuri.
Riski vammoille on aina suuri kun liikutellaan malmia äärirajoilla. Bodauksessa siis pitäisi aina treenata ”älykkäästi” ja pyrkiä hakemaan mahdollisimman pienillä painoilla maksimaalinen ärsyke.

Lihas harvoin varoittaa etukäteen, kun se napsahtaa poikki tai repeää. Lihas voi olla vaurioitunut jo pitkän aikaa etkä tiedä siitä mitään. Kovissa, toistuvissa treeneissä se ei välttämättä pääse edes korjaantumaan, joten riski piilee aina taustalla. Lepo ja lihashuolto ennaltaehkäisee sekä ennen kaikkea maltillisuus treeneissä.
Kun voimaa tarttuu lihaksiin, tekee usein mieli kokeilla omia rajojaan ja maksimeitaan. Mutta jos lajisi on kehonrakennus se on puhtaasti tyhmyyttä, jos lähdetään testailemaan tai treenaamaan maksimipainoilla. Riittää kun kerran katkaiset rinnan, hauiksen tai ojentajan, niin ura on tapulteltu siihen. Harva bodari saa lihaksen katkeamisen jälkeen takaisin entisen estetiikkansa vaikka lihas leikattaisiinkin pian loukkaantumisen jälkeen. Lihas ei ole enää koskaan entisensä katkeamisen jälkeen.
Treenaa fiksusti, älä egoile isoilla painoilla vaikka välillä tekisikin mieli näyttää kavereille, että täälläkin on voimaa vaikka oonki bodari. Syö offilla paljon ravintoa (hiilaria) joka takaa, että kehossa on runsaasti nestettä, joka suojelee lihaksia. Kuivat lihakset ovat alttiimpia vammoille. Dieetillä ei koskaan saisi treenata isoilla painoilla, koska rasvaton ja nesteetön keho on todella altis loukkaantumisille. Lihashuolto on paikallaan silloinkin vaikka mihinkään ei satu tai paikkoja kolota.  Lisäravinteet nopeuttaa palautumista, joten nekin on ehdottomasti paikallaan kovaa treenaaville.
Hyviä treenejä kaikille ja iloista perjantaita!